Kahen kattilan välissä

Olen jatkanut siitä, mihin jäin eli kiinnittänyt loput kankaat kiilakehyksiin. Seuraavaksi on vuorossa eristäminen. Se tapahtuu liimavedellä, joka koostuu nimensä mukaisesti jänisliimasta ja vedestä suhteessa 75:1000. Puoleen litraan vettä lisäsin vajaat 40 grammaa jänisliimaa, ja annoin turvota yön yli. Ennen sivelyä kankaalle liimavesi on lämmitettävä, ja sitä varten hommasin kierrätyskeskuksesta käytetyn kattilan. (Tai oikeastaan tarvitsen kaksi kattilaa, mutta palataan siihen myöhemmin).















Eristämisen jälkeen minulla jäi jonkin verran liimavettä yli, joten aloin tehdä siitä pohjusteainetta. Arvioin jäljelle jääneen liimaveden määrän, ja lisäsin siihen saman määrän sekä liitujauhoa että väriainetta. Jokaista ainetta tuli siis saman verran. Liitujauhoa ja väriainetta ei kuitenkaan lisätä koko määrään liimavettä, vaan liimavettä lisätään sekoitettaessa. Lisäksi - koska teen puolirasvaisen pohjusteen - tähän seokseen on lisättävä pellavaöljyvernissaa 1/4 - 1/2 mittayksikköä ennen lopun liimaveden lisäämistä.


































Sitten vain sekoittelemaan. Näitä aineita ei tarvitse enää lämmittää, vaikka minun kattilani on kuvissa erehdyttävästi liedellä. Tosin minulla jäi pohjusteainetta seuraavaankin kertaan, jolloin sen voi käyttää vesihauteessa lämmitettynä (tähän tarvitsen toisen kattilan). Pohjusteen suljin ilmatiiviisti.





































Ylhäällä liimavedellä eristetty suuri pohja kuivumassa, alhaalla ensimmäisen kerran pohjustetut kankaat.

Kuinka paljon pohjustetta maalari kaikkiaan tarvitsee, jos hän on pohjustanut kertaalleen noin puolet kankaista käyttäen n. 1 litran pohjustetta ja hänen on pohjustettava kaikki kankaat kahteen kertaan ?

Hitto, oon unohtanut miten neliömetrit lasketaan, jotta voisin arvioida riittävätkö aineet mutta arvelen riittävän !














Pohjusteen teossa olen käyttänyt oppaana Veikko Kiljusen kirjaa Taidemaalarin materiaalioppi (1981).

Takaisin

Aiheenani on maalaus, johon alusmaalauksen teen tempera-tekniikalla. Joka vaatii, että pohjan maalaukseen on oltava huolellisesti tehty. Olen hankkinut pohjusteaineita, kankaita ja eilen sain tutulta puusepältä viimeisen päälle valmistetut kiilakehykset.


Tämä tekniikka on paluuta syksyllä 2008 koulussa käytyyn kurssiin, jonka tuotoksia on itseasiassa tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa. Silloin oli tarkoitus dokumentoida projekti blogiin, mutta kaikki ei tainnut mennä silloin ihan nappiin ja oli vähän tunnevyöryjä.


Sinällään jännää, että luokkakaveri tuosta koulusta sattui olemaan paikalla, kun aloin nyt tehdä tätä maalauspohjaa, ja auttoi muistelemaan miten se pohja oikein tehtiin. Oikeankokoisen pohjan pellavakankaasta sentään osasin leikata, mutta kankaan kiinnityksessä kiilakehyksiin tarvitsin apua sekä nitojaa lainaan.

Taidankin ruveta kuvittamaan runojani tai ajatuksiani. Alunperin oli ideana tehdä elokuvajulisteiden ja kirjojen kuvituksia ym. akryylilla, mutta ei viitsi enää todistella kellekään mitään - osaavani tai muuta. Joitakin ideoita oli, ei vain innostusta niin paljon että jaksaisi fyysisesti ruveta maalin kanssa toteuttamaan. No on ne minulla päässäni.

Ajattelinkin ottaa tämmöisen välittömämmän lähestymistavan uusiin, maalattaviin töihin. Jos minulla on jotakin ajatusta tai ideaa, niin se välittyy parhaiten mitä välittömämmin ja spontaanimmin teen työt. Se tarkoittaa myös suppeaa tyyli- /tekniikkavalikoimaa: olen maalannut nämä alla olevat neljä työtä sormin.
valheen olennot

punainen ovi täyteen merkityksiä ladattu

kohdata toisense

se kaikki tuntui sopivalta

Puoli vuotta näyttelyyn

eli on aika jo ruveta maalaamaan. Jonkunlaisena kontekstina 80-luvun tietokone-/videopelien hienot kannet pikseligrafiikkaa sisältäviin peleihin, fantasia-taide (kertomusten ja novellien kuvituksiin - ei tähän nykyiseen tietokone-animointiin, johon se on johtanut) sekä ehkä jollain tasolla myös heavy-metal lp-levyjen kannet (käsitöinä nekin toteutettu).

Näyttelykävijän silmin?

Eilen hain edelliset työt pois Galleria Harhasta (Kauppakatu 44 Joensuu) ja tänään sinne pystytettiin taideyhdistys Harhan yhteisnäyttely. Osallistun näyttelyyn kolmen pienen teoksen sarjalla, jossa olen tutkinut miten muodostamme kuvamme asioista näkemättä mitä muuta ne voisivat kertoa. Olen nimennyt työt kauhugenrestä tutuilla tilanteilla.

Tänään alkaa uusi näyttely

Eilen oli näyttelyn ripustus, jossa vierähti 5 ½ tuntia. Hyvää jälkeä tuli, kaikin puolin. Asiaa edesauttoi se, että meitä oli ripustamassa kaksi, ja toinen perusteellisempaa tyyppiä kuin minä. Kannattaa käydä katsomassa. Vaihtui juuri marraskuuksi - kello yli puolenyön - kun tulin kotiin.

Katsaus kohtauspaikkaan

Aihe uuteen maalaukseen. Kolme hahmoa, joista yhden taustana idea maalaukseen viime keväänä, muut kaksi näkymästä Ravennan mosaiikit-näyttelytilasta Carelicumissa myös samana keväänä: toisella kiintoisa kiinteä katse keskustelukumppaniinsa, joka selin minuun päin. Päässään sanomalehtihattu, millä haluan saada aikaan sanomalehtipaperin olemuksen, johon en pystynyt vuosi sitten. Jokin muukin syy toki on. Viimeinen sysäys kun revittiin sanomalehtiä silpuksi paperimassaa varten tämän kuun alussa.      Tapahtumapaikka: sama kuin ensimmäisenä mainitsemani hahmon todellisuuden vastineella alkujaan kai oli - ostoskeskus, siis.   Toteutustapa: Lavastus.