perjantai 20. toukokuuta 2016

 AJATUKSIA TAITEEN HINNASTA                                               Taiteen hinta -seminaari
                                                                                                  Taidekeskus Ahjo 20.5.2016
Juha Kettunen, kuvataiteilija
2016


Taiteen ja kaupallisuuden suhde on mutkikas – ja taiteen kaupallisuuden. Kuinka paljon ja millä ehdoin taiteen tulisi markkinoida itseään ja tulla nähdyksi markkinatalouden ehdoilla?
Näihin asioihin koetan tässä tekstissä pureutua, ja kertoa samalla kuvataiteilijan asemasta.
Voin puhua vain omalla suullani omista kokemuksistani kertoessani kuvataiteilijan arjesta ja työstä. Valmistuttuani kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2010, olen sen jälkeen koettanut tehdä taiteesta itselleni ammattia. Erilaiset lyhytkestoiset työt kuvataiteeseen ainakin jollakin tavalla liittyen ovat tulleet tutuksi, samalla kun olen pyrkinyt tekemään omaa taidetta ja edesauttamaan onnistumisprosenttiani siinä.
Jostakin syystä koen taiteen itseisarvona merkittäväksi. Todisteluja on toki esitettävä, eikä monellekaan käy talouden kysynnän ja tarjonnan ulkopuolelle asettuva ajatus. Tämä ajatus on merkityksellinen muista syistä.
Taide voi muodostaa merkityksen tarpeelle, jota mikään muu – viihde tai kaupalliset ratkaisut – omista rakenteellisista syistään, eivät pysty ihmiselle tuottamaan. Lainalaisuudet, joita taiteessa on toimivat eri periaatteiden mukaan kuin tarpeelle selittää taloudellisesti kannattava systeemi. Ihan jo siitä syystä, että näkisimme monenlaista, monimuotoista, erilaista taidetta, on oltava taiteen mahdollista tuottaa itsensä omalakisesti, ei pelkästään – ainoastaan – taloudellisen järkevyyden perusteella.
Monet kuvataiteilijat täällä tietävät mistä puhun; taiteen tekemisestä on usein joutunut maksamaan saadakseen taiteensa esille. Se on silti ollut merkittävää, merkittävämpää kuin jokin muu ostos tai hyödyke, jonka samalla rahalla olisi saanut.
Kerronko kokemuksistani Ahjon näyttelyistä? Miksi teokset saavat minut tuntemaan olevani taidenäyttelyssä – taiteen parissa eikä myyntitapahtumassa? Koen olevani taidenäyttelyssä, kun kukaan ei tarjoa sinulle mitään, sinun ei tarvitse miettiä mitä tarkoitusta varten joku jotakin tekee. Voit miettiä sitäkin, mutta sinun ei tarvitse. Tällainen kokemus on tärkeää ihmiselle: et tiedä mitään siitä, mitä ympärilläsi on. Ei ole ennakkokäsityksiä. Jo tämä riittäisi perustelemaan taiteen tarkoituksen, jos joku sellaista kysyy.
Taidenäyttely saattaa rikkoa myös käsityksiäsi siitä, mihin tällainen taidekonteksti itsessään liittyy. Et ole odottanut näkeväsi juuri sitä, mitä näet.
Originaalin ja hyvän taiteen tunnusmerkit? Ainoastaan kokemusten avulla ne on laskettavissa, ei laskelmoiden ja laskutoimituksia tehden. Vapaan taiteen merkitys on elintärkeä ja originaali. Sen voi tuottaa vain taide ja taideyhteisöt. Se tae – tai lupaus – pyhä, ostamaton. Tuottaa keskustelua ja kysymyksiä toteamusten sijaan.
---


Keskustelu. Taide tuo epäilyksiä jo valmiiksi todettuun. Varmasti mietitte, mitä järkeä on enää maksaa jostakin ylimääräisestä, kun kysyntään ja tarjontaan perustuva toimintatapa on jo olemassa. Vai luotammeko kysyntään ja tarjontaan perustuvaan toimintatapaan erehtymättömästi, sen kykyyn saada kaikki merkitykset ja niiden arvo puhtaasti esiin vai olisiko sittenkin hyödyllistä pitää yllä ajatusta vapaasta, omista lähtökohdistaan ponnistavasta taiteesta?
Mikä tarve minulla on tehdä taidetta? Se muodostuu tekemisen sisäsyntyisyydestä, siitä että teen tekemisen takia, ja jatkan tekemistä tekemisieni pohjalta ja ulottamana. Raha näyttelee sivuosaa tässä prosessissa, ainoastaan mahdollistavana tai rajaavana kehyksenä. Jatkan tekemistä niin kauan kuin minulla on mahdollisuuksia ja sisäistä paloa. Tämä on työtä, josta ei saada palkkaa – jossa kuitenkin on oltava ammattilainen. Saan syyttää valinnoistani vain itseäni, maksaa taiteen hinnan. Muutakaan en voi.
Olen kehittänyt itseäni taiteen parissa koko elämäni tähän päivään saakka, ja onnistun kohta. Hintaa on maksettu pitämällä oma itse toimintakykyisenä, valmiina – herkkänä ja vahvana. Hintaa on maksettu myös teosten äärellä. Omaa tekemistäni olen myös koettanut ohjata kaupalliseen suuntaan, sillä tavalla, että se tuntuisi vastaanottajille mielekkäältä. Silti kaikesta tekemisestä katoaa pohja, ellei tekeminen myös itselle ole merkityksellistä. Homman pitää ensin maistua itselle hyvältä, ennen kuin se voi maistua muille.

Taiteen hinta muodostuu teoista, jotka synnyttävät taidetta – työstä joka tehdään parhaimman mahdollisen taiteen eteen, työstä, joka tehdään taidetta mahdollistavien tekojen eteen.  

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ajatustenvaihtoa


Luin Jaana Venkulan kirjan Taiteen välttämättömyydestä. Kirja osui tielleni sattumalta erään ystävän opastamana, ja sain siitä joitakin ideoita tai uusia katsanto- ja suhtautumistapoja aiheisiin ja abstrakteihin ajatuskehitelmiin, joita olen pohtinut. Osuvinta olisi kuvata kirjan tuottamaa kokemusta siten, että se tavallaan aktivoi joitakin jo ajattelemieni asioiden suhteita tai antoi niihin uuden näkökulman. Olen jonkin verran lukenut taiteesta kirjoitettua tekstiä, ja taiteen ideaa tai taidetta tutkien lähestyvät kirjat voivat antaa omaan ajatteluun jotain ainakin siten, että kirjallisuus voi sisältää joitakin samoja käsitteitä tai piirteitä kuin omatkin ajatukset ja sillä tavalla omia ajatuksiaan voi aktivoida pitämällä tavallaan ajatukset mielessään, mitä kautta ne voivat kehittyä.

Ensimmäinen asia, joka kirjasta nousi esille, oli jako tieteelliseen, taiteelliseen ja eettiseen ajatteluun. Tuntui jotenkin lohduttavalta tieto, ettei taiteen tarvitse vastata kaikkiin kysymyksiin, vaan niitä voi lähestyä myös tieteellisesti tai eettisesti, niiden vahvuuksia käyttäen. Taiteelle jäisi siten sen vaatima selittämätön tekijä, tai tila. Tällainen jako ajattelutavoissa antaa taiteelle sen mahdollisuudet todelliseen luovuuteen, muotojen ja suhteiden ennalta suunnittelemattomaan ilmaisuun. Noin vuosi sitten tänne kirjoittamassani päivityksessä asettelin tieteellistä ja taiteellista ajattelua vastakkain. Osa ystäväni kanssa viikko sitten käymästämme keskustelusta kuvaa muuttunutta ennakkokäsitystäni tieteelliseen ajatteluun:

- Tuo on totta, tai viime aikoina olen saanut huomata, ettei tiede ehkä joissain suhteissa ole kovin erilaista kuin taide; esimerkiksi se voi olla vaikuttavaa ja haastavaa, jotain muuttavaa. Olen jostain syystä pitänyt niitä taiteen ominaisuuksina, pelkästään melkeinpä vain siihen kuuluvina. Se johtuu varmaan siitä, että hahmotan tätä maailmaa taiteen avulla, ja liitän uudet ajatukset siihen, miten hyvin ne sopivat ajatellen teorioistani tai ajatuksista, joita minulla on taiteesta. Olen pitänyt tiedettä aiemmin jonakin konstruoituna kimppuna, josta voi hakea tietoa, muuttumattomana ja jähmeänä. Myös taide voi (ainakin ajatuksissani) muuttua em. piirteiksi, sitä yritän varoa. Kuitenkin ajattelusi ja se mitä teet on saanut aikaan "taiteellisessa" ajattelussanikin uusia asioita aikaan, joten olen huomannut kauttasi tieteen olevan muuta kuin minä olen sitä pitänyt.

- Tieteellä ja taiteella on paljon yhteistä. Sitä paitsi se riippuu myös siitä, kuka tekee tiedettä ja taidetta. Kumpaakin voi tehdä monella tavalla. Kaikki taide ei ole jotain haastavaa ja muuttavaa. Maailmassa tehdään paljon taidetta, joka ei haasta eikä muuta mitään. Samoin on tieteen laita. On taidetta joka puhuttelee laajaa joukkoa ihmisiä; on taidetta joka puhuttelee harvoja. On tiedettä joka puhuttelee laajaa joukkoa ihmisiä; on tiedettä joka puhuttelee harvoja. Se ei ole mielestäni hyvä laadun mittari, puhutteleeko jokin laajaa vai pientä yleisöä. Myös tiede voi haastaa ja muuttaa. Sitä paitsi, aivan kuin on monia erilaisia tapoja ja tekniikoita tehdä taidetta, on myös monia erilaisia tapoja ja tekniikoita tehdä tiedettä. Tieteessä ja taiteessa on muutakin samaa: kummallakin sanalla voidaan viitata moneen asiaan. Instituutioon, tuotokseen, ihmisiin jotka tekevät... Minä olen aina ollut kiinnostunut sekä tieteestä että taiteesta, sekä koettuna että itse harrastettuna, enkä ole kokenut että ne olisivat vastakkaisia. Sitä paitsi, osa tieteestä lainaa taiteesta ja osa taiteesta lainaa tieteeltä. Esimerkiksi värien kehittämiseen tarvitaan kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa. Tiede voi joltain osin olla muuttumatonta ja jähmeää, mutta niin voi taidekin. Silloin on yleensä kysymys niin kutsutuista kausista ja valtavirtailmiöistä. Tieteen perusidea nimenomaan on kyky sietää epävarmuutta. Lisäksi tiede on ongelmanratkaisua. Se on siis luovaa toimintaa. Osa tieteilijöistä osaa kirjoittaa todella upeaa kaunokirjallista tekstiä ja on julkaissut muitakin kuin tieteellisiä tekstejä. Sosiaalipsykologi Jaana Venkula on kirjoittanut kirjan Taiteen välttämättömyydestä. Luin sen joskus 2007 tai 2008. Siinä hän kuvaillee omaa näkemystään taiteen tarpeellisuudesta yhtenä asiana yhteiskunnassa ja omia kokemuksiaan. Hänen mielestään taide on yksi ikkuna todellisuuteen, joka on ihmisyydelle välttämätön. Lisäksi joskus on niin, että osa tieteestä ja taiteesta ja uskonnosta puhuu pohjimmiltaan samasta asiasta mutta eri tavalla ja eri kielillä. Olen tavannut ihmisiä joiden mielestä taidetta ei tarvita. Eikä filosofiaa. Se on valitettavaa, ainakin jos se pääsee vaikuttamaan yhteiskuntaan liiaksi. Osan mielestä ei tarvita muuta kuin luonnontieteitä. se on hölmöä.



Kirjan lukeminen osui oikeaan kohtaan sikäli, että se sai jo pohtimiini asioihin uutta puhtia ja pointtia, painotti joitakin asioita mielessäni ja antoi tietysti uutta näkökulmaa, vaikka en olekaan varma tarkoittiko kirjan kirjoittaja näitä näkökulmia nouseviksi – ehkä ei, koska kuten taide, myös kirjan lukeminen on subjektiivinen kokemus eli sieltä nousee hieman eri asioita tai eri tavalla riippuen lukijan ja kokijan omista jo omaksutuista ja hellimistään ajatuksista, siitä millaisia ne ovat.

Kirjan avaaman parin ajatuksen myötä luulen nyt lähestyväni aiheitani rohkeammin kokeillen. Jossain määrin työskentelyni on ollut liiankin suunniteltua ennalta. Nyt ehkä uskallan laittaa itseäni enemmän likoon, ja ajatella taiteesta laajemmin kuin ennen – samoja asioita, mutta uudenlaisia ominaisuuksia saaneina. En ole maalannut ellen ole tiennyt tarkkaan, mitä maalaan, ja se on kapeuttanut ilmaisuvoimaa, joka taiteelle kuuluu. Annan maalausten tulla sitten kun on niiden aika, ainakin on hyviä ajatuksia pohjalla ja ne voivat saada jonkin ilmenemismuodon jossakin hetkessä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

3+1+6=NYT

Olen viime vuonna miettinyt aiheita, joihin olen palannut viimeisen seitsemän vuoden aikana. Nyt olen käsitellyt aiheita kolmen maalauksen avulla, kolmea maalausta suunnitellen. Nämä kolme maalausaihetta ovat siis olleet ajatusteni kohteina, vaikka en ole tiennytkään mitä niihin tulee tai mitä lopulliset maalaukset tulevat sisältämään. Olen lähestynyt aiheita ajatusten ja kirjoitusten avulla. Toteutin siis suunnitelmani käyttää näyttelyvieraskirjaani luonnoslehtiönä, kirjoittamalla tosin. Nyt teosten suunnitteluprosessi on ainakin jossakin muodossa tallennettu näyttelyvieraskirjaan, joka tulee esille seuraavan näyttelyyn. Sitä paitsi tarvitsen nämä ajatukset kirjoitettuna työskentelyni tueksi ja miettiessäni aiheita eteenpäin.

Tämä aiheiden kehittely sai alkunsa viime vuoden maaliskuussa, kun sain idean työskentelystä kesäkuussa galleria Harhassa. Mietin aiheita maalis-, huhti- ja toukokuun ajan, ja koetin saada ne näkyviksi kesäkuussa. Aiheiden miettiminen jatkui myös kesäkuun työskentelyn ajan. Sen jälkeen olen miettinyt aiheita kirjoittamalla kuuden kuukauden ajan, joista kahden viimeisen kuun ajan olen kirjoittanut ajatukseni luonnos-vieraskirjaan. Lisään kuvia luonnos-vieraskirjan sisällöstä tuolta ajalta myös tänne blogiin.

Tästä eteenpäin jatkan aiheita luonnostelemalla muuten kuin kirjoittamalla ajatuksiani ylös. Kirjoittamalla ajattelu on edennyt jo niin pitkälle, että voin aloittaa aiheiden kuvallisen luonnostelun. Nämä aiheet eivät saa kuvallista ulottuvuuttaan, eivät toimi, muuten kuin työskentelemällä luonnostelemalla, piirtämällä ja miettimällä värejä.

1
2



3
4

5
6
7
8
9
10
11
12

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Työskentely ohi

Irtisanomisilmoitus kauneuden palveluksesta

Torni
No niin, nyt on työskentelyt tehty tähän palaan, ja sain muutaman uuden maalauksen valmistettua. Uusia ajatuksia tuli elämää ja taidetta koskien, ja se taitaa jäädä päällimmäisenä mieleen tämän kuun saldona. Lisäksi tuli kokeiltua joitakin teknisiä ratkaisuja, joita ilman tällaista löysin rantein työskentelyä ei olisi ilmestynyt kankaalle. On mahdollista kokeilla niitä myöhemminkin, ilmaisu on taas laajentunut. Päällimmäisenä tosiaan kuitenkin "mentaaliset mallit" joita sain päähäni ja tajuntaani tämän kuun aikana.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

6 päivää eli nyt 24 tuntia jäljellä työskentelyaikaa

Työskentelytila ja siinä vietettävä aika ovat toimineet ikään kuin kiintopisteinä aiheiden mietinnässä ja muokkautumisessa jo ennalta - sikäli, että aiheita tulee mietittyä muutoinkin kuin tilassa ja aiheet eivät olisi syntyneet ilman tätä päätöstä alkaa työskentelemään. Aiheet jäävät kuitenkin idean tasolle, ellei niitä toteuta eli maalaa - ja sitähän tässä oli tarkoitus tehdä, vaikka saattaisi tuntua, että idea on jo käsitelty tai valmis ilman sen fyysistä toteutustakin.

Eli jos en olisi alun perin toteuttanut tätä ideaa alkaa työskentelemään, kaikki nämä ajatuskulut ja ajatuskehikot olisivat jääneet toteutumatta. On kuitenkin vielä työskenneltävä aiheen parissa, jota aloin miettimään ennen Juhannusta ja neljän päivän taukoa. En tiedä, tuleeko niistä ajatuksista mitään - silti tuo työ on toteutettava, koska olen aikonut niin. Aivan kuten viime viikon alussa, tasan viikko sitten uusia tauluja aloittaessani ja kuten pikkutaulujen kanssa kuun alussa.

Aloitin ison pohjan (95 x 75 cm) tekemisen lisäämällä siihen vihreän sävypohjan, joten olen aloittanut maalaussarjan, jota täällä olen aikonut. Tiivistin taulua / aihetta koskevat ajatukset muutaman lauseen tai ehkä runon muotoon selkeyttääkseni ajatuksiani viime torstaina. Oletko rajoittanut ajatuksiasi sen suhteen, mistä ratkaisu voi tulla? Lisäksi olen alkanut suunnitella jo seuraavaakin, punaista sävypohjaa!


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Luvallistetut ja muuta

Seuraava seinä tuli ripustetuksi maalauksilla, kun sain valmiiksi Luvallistetut -teoksen, harmaan aiheen, sekä vihreän aiheen, jolle oli tarkoitus miettiä nimeä maalatessa sen pohjalta, mikä "näyn" idea tai ydin oli, mutta maalaaminen vei mukanaan. Joskus käy näinkin. Luvallistetut -teos kertoo syistä, joita löytyy toiminnalle, yhteyksistä, jotka vievät ties minne. Maalauksessa on papereita vahvassa syvyysulottuvuudessa luonnoksen mukaisesti. Aloitin sekoittamalla mustaa väriä - onhan aihe harmaa väriltään - mutta päädyinkin käyttämään sitä vasta lopussa. Aloinkin työskentelemään vihreää ja punaista väriä sekoittamalla. Joka tapauksessa tämä toimi, ja piti vain varoa etten työstä maalausta liikaa, sillä olin saanut siihen sopivan tunnelman. Jatkan molempia maalauksia vielä vähän myöhemmin, mutta olenhan minä ennenkin lisännyt tähän blogiin kuvia maalauksista jotka vielä muuttuvat.

Lisäksi tein pienimuotoisen tilataideteoksen ikkunan eteen. Niina Katinka Mantsinen toi onneksi lankaa, jota pyysin, niin teos onnistui.

Luvallistetut