lauantai 9. kesäkuuta 2012

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tänään taisin saada valmiiksi kevään projektin, jota olen tehnyt helmikuun alusta ja varsinaista maalaustyöskentelyäkin on ollut kolmisen kuukautta ja kuutisenkymmentä työtuntia. Idea isompaan työhön alkoi hahmottua jo pari vuotta sitten, ja oikeastaan viime vuoden kevään työskentelyssä halusin maalata "männyt" kuten vastikään läpikäymissäni parin vuoden kirjoituksissani olen suunnitellut. Tiesin sen kuitenkin vaativan aikaa, ja jossain vaiheessa viime syksyä asiat loksahtivat paikoilleen kun tuolloin minulla oli idea myös maansisässä olevasta "tuopista". Aloin siis hankkia materiaaleja ja etsiä työtilaa kun sellainen löytyikin Väen Talolta (Jokikatu 8).

Haluan kiittää projektini/prosessini onnistumisesta Lasse Kuurilaa, Väen Talon vt. talonmiestä Lauri Merisaarta sekä myös kaikkia Väen Talolla työskenteleviä ja toimivia ryhmiä. Tilan monitoimiset toiminnot ja ihmiset ovat olleet sosiaalista plussaa, eikä keskittymiseni maalaamiseen suuremmin häiriintynyt vaikka paikalla oli muitakin ihmisiä.

Nyt saattaa olla blogin kirjoittelussa vähän hiljaisempaa, ehkä jopa vuosi saattaa mennä ennen kuin kirjoitan tänne mitään jos kirjoitan ollenkaan. Noiden kahvilatöiden maalaaminen on kuitenkin sekin tuonut uutta mietittävää ideoiden suhteen, mutta en tiedä tuleeko niistä mitään.

Lisään kuvia vaikka huomenna kun tänään ei ollut kameraa mukana.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Toisensa kohtaavat

Sain valmiiksi työn, jossa olen tutkinut temperamaalauksen mahdollisuuksia kerrostyöskentelyyn. Kuvia aiheesta. Aiheena ikäkausi, joka jää lapsuuden ja aikuisuuden väliin.






tiistai 29. toukokuuta 2012

Ei vielä signeerausta

Intiaani-työ sai jäädä odottamaan, kun maalasin taas 5 tuntia 90 X 230 cm kokoista kangasta. Nämä viimeiset työskentelyt menee näköjään noin pitkiksi, mutta iso on kangaskin. Luulin saavani työn tänään valmiiksi, mutta ilmeni joitakin yllätyksiä.

Etenin suunnitelmien mukaan - tai niiden suunnitelmien, mitä viime kerrasta tuli esiin: En ole tiennyt tästä työstä muuta kuin että aloitan sen temperalla ja jatkan öljyväreillä. Seuraavaan kertaan on jäänyt aina jotain mietittävää. Olen kuitenkin löytänyt keinoja joilla saada taulu toimimaan.

Tällä kertaa tummensin kuitenkin liikaa erästä taulun osaa (en vieläkään paljasta koko teosta joten ei kuvia), mikä sai muuten harmoniselta näyttäneen taulun komposition väärään suuntaan. Tummaa väriä levitin palettiveitsellä impastona, joten virhettä ei voi korjata ihan heti vaan joskus parin viikon jälkeen kun maali on kuivunut.

Tämä rohkea ratkaisu sai kuitenkin huomioni taulun toiseen osaan, jota olin pitänyt valmiina, mutta jonka kontrastia voisi vielä hieman tehostaa kuten rohkea tumma kohta osoitti. Toinen osa alkoi näyttää nimittäin peräti vaisulta, ja koska huomasin että taulu näyttäisi paremmalta työskentelemällä vielä tuon kohdan kanssa, niin minulla onkin vielä ainakin yksi työskentelykerta jäljellä.

Tällaista tämä maalaaminen on, jokin onnistumisen elämys voi vaikuttaa siihen että olet uusien haasteiden edessä.


Mitäkähän tästäkin työstä tulee?

Tänään: Pari tuntia maalausta kevään varsinaisten töiden parissa (joista olen enimmät kirjoitukseni laatinut tänä vuonna), iltapäivällä tein flyerin tapaisen tulevaan näyttelyyn, ja nyt illalla odottamaton inspiraatio näyttelyyn tulevaan työhön.

Näyttelyyn tulevien maalausten ideat alkavat olla selvillä, vaikka en niistä valmiiksi ole saanutkaan kuin tuon "flaijerissa" näkyvän. Yksi on kesken, ja neljä odotti aloittamista, kunnes aloin nyt illalla luonnostelemaan aihetta ihan lyijykynällä lehtiöön. Sain aiheen puolitoista viikkoa sitten. Innostuin sitten jo kertaalleen maalatuista pohjista etsimään sopivan kokoisen, johon sitten edelleen lyijykynällä siirsin hahmotelmani. Olisin halunnut jatkaa heti maalaamalla, mutta en viitsinyt lähteä "työhuoneelle" enää yöllä. Muistin öljypastelliliidut, jotka minulla oli jossain vaikka en niitä paljoa ole käyttänyt.

Aloin värittämään intiaania. Eiväthän ne öljypastellit kovin hyvin tarttuneet öljyväri-pohjaan, joten kokeilin sivellä hieman tärpättiä päälle. Tärpättikin on työhuoneella, mutta tyhjän pullon pohjalle oli jäänyt tippa, mikä riitti. Olen muuten siirtymässä täysin tärpättittömään työskentelyyn nyt kun löysin pelkän pellavaöljyn salat. Ehkä tämä on kuvainnollinen tapaus tuosta. Huomenna jatkanen maalausta öljyväreillä, samalla kun ehkä saan valmiiksi kevään varsinaisen projektin.

torstai 10. toukokuuta 2012

Tästä blogikirjoittelusta on hyötyä: päivällä töissä ikkunasta vilkaistessani muistin mikä idea tässä maalauksessa alun perin piti toteuttaa. Jotenkin se oli piiloutunut aivosopukoihin ja vasta nyt tuli esiin. En olisi jatkanut tätä maalausta näin heti, ellen olisi kirjoitellut tänne, vaan olisin jättänyt maalauksen tuohon tilaan missä se oli ties kuinka pitkäksi aikaa. Kirjoittelu sai miettimään kai asiaa.

Kun muistin tuon idean, tiesin etten voisi jatkaa maalausta suoraan tummalta pohjalta. Niinpä piti maalata sävyt taas esiin, ennen kuin voisin kokeilla ideaani. En ehkä saanut ideaani ihan siten kuin olisin halunnut toteutetuksi, mutta nyt maalaus on lähes valmis. Olen aina ollut sitä mieltä, että maalaaminen jo itsessään on arvokasta tekniikan tapailun ja uusien ideoiden saamisen kannalta, joten en turhia harmittele sitä että maalasin tämän niin monien mutkien kautta. Voin toteuttaa tuon idean sitten toisessa työssä, tämänkertaisen työskentelyn tuomien kokemusten myötä.

Ainoa teknisesti vaikea piirre vielä kuivumattomalle pinnalle maalatessa oli että väri siihen piti saada kerralla tai jopa alempi kerros lähti pois hieroessa liikaa pensseliä siihen.




keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Valonhämyä

Kävin taas maalaamassa töiden päälle tällä kertaa kolme tuntia ja olen kuten kuvista näkyy maalannut tätä taulua eteenpäin muulloinkin sitten viime merkinnän. Tällä kertaa oli vuorossa tumman läpikuultavan kerroksen maalaaminen, ovathan nuo kuitenkin luolassa tai jossakin missä ei ole paljon valoa. Halusin kokeilla voiko tällä temperalla jolla nyt työskentelen saada aikaan ohutta kuultavaa kerrosta. Halusin siis kokeilla samaa kuin viime vuoden kevään maalaussessioissa jolloin kuitenkin maalasin öljyväreillä. Temperaa  voi ohentaa hieman enemmän kuin öljyväriä, joskin tasaisen kerroksen aikaansaaminen on melkoista työtä. Akryyli glaze mediumineen taitaisi olla tällaiseen työskentelyyn tehokkain, mutta jotenkin karsastan akryyliä. Jokin vimma minulla on maalata kuitenkin tällä tavalla, koska olisihan oikea tapa maalata sekoittaen sävyt jo paletilla siksi mitä niiden on tarkoitus edustaa. Osaan kyllä maalata siten - tai ehkä juuri siitä on kyse, että koetan puoliväkisin jotain toisenlaista. Muutkin nyt käsillä olevat ideat seuraavat tätä toimintatapaa - koetan varmaan jatkaa siitä mihin jäin vuosi sitten. Tämä maalaus ei taida olla valmis, mutten tiedä miten sitä pitäisi jatkaa. Maalasin vielä lopuksi noita "seinämiä" sen sijasta että olisin jättänyt sen seuraavaan kertaan. Siinä ehkä vähän epäonnistuin, mutta toisaalta; on sama olisiko se tapahtunut nyt vai ensi kerralla.



torstai 26. huhtikuuta 2012

mythologia, tekhnologia, demokratia, estetiikka

Eilen lähdin tämänhetkiseltä työpaikaltani aiemmin kuin tavallisesti, ja päädyin työskentelytilaani kun tuntui että jotain pitäisi tehdä kun en ollut koko täyttä työpäivää töissä. Työskentelytilasta oli tarkoitus hakea vain pieniä pohjia joihin on tarkoitus maalata näyttelytöitä. Otinkin yllättäen isomman pohjan esille ja aloin maalaamaan sille mielessä pyörinyttä aihetta vaikkei ollut tarkoitus. En ole tainnut aloittaa vielä mitään maalausta näin nopeasti idean syntymisestä, sillä olen hahmotellut aihetta vasta viikon tai kaksi luonnoslehtiössä ja päässäni sen lähtiessä liikkeelle pääsiäisen aikaan nähdessäni vanhoissa piirroksissa kyyristelevän pojan. Ei ollut tosiaankaan tarkoitus aloittaa tätä maalausta vielä mutta jostainhan se alkaa.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Olen kirjoitellut kuvataiteen opiskelu-aikoinani tämän verran ajatuksia ylös. Olen lueskellut nyt näitä kirjoituksiani kun mietin mitä seuraavaksi tehdä tai antaako kaiken olla. Näistä kirjoituksista tulee jotain tai ei tule, se nähdään myöhemmin.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Välilakka

Olen päässyt nyt maalaustyöskentelyssäni siihen vaiheeseen, että sivelin välilakan alusmaalaukseen. Tein lakan muutamia viikkoja sitten jauhamalla dammarhartsia huhmarilla jauheeksi ja sekoittamalla sen tärpättiin. Seossuhde oli noin 1:1, mutten lisännyt tärpättiä jälkeenpäin, koska sekoitusastian pohjalle oli tarttunut jonkin verran dammarhartsia. Arvioin seossuhteen olleen tämän vuoksi noin 1 osa dammaria ja 2 osaa tärpättiä, mikä vastaisi jo loppulakan seossuhdetta. Kuvassa näkyy dammarhartsia, jauhettua dammarhartsia sekä tärpättiin sekoittunutta dammarhartsia.














Koskapa aioin selostaa koko työskentelyjärjestyksen kuten mainitsemassani ensimmäisessä blogimerkinnässä oli tarkoitus tehdä, niin tehdään se nyt: Kuvassa yksityiskohta maalauksesta ennen ja jälkeen lakan sivelyn. Tästä jatkan työskentelyä taas öljyväreillä. Ei kärsi vielä paljastaa koko teosta.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Pääsin vihdoin maalaamaan puolentoista kuukauden esivalmistelujen jälkeen. Maalausten toteutuksen miettiminen meni ihan loppumetreille asti, eli viimeiset mielessä pidettävät seikat ja esiin tulleet ideat tuli viimeisinä päivinä ennen maalauksen aloittamista. Nyt kaiken pitäisi olla niin valmiiksi mietittyä kuin voi, tai ainakaan en pysty keksimään tässä vaiheessa mitään mikä pitäisi ottaa huomioon tai tehdä toisin kuin olen suunnitellut.



















Aloitin valmistamalla maalausnesteen. Sekoitin kahteen kananmunaan suhteessa saman määrän pellavaöljyvernissaa. Aineet on ravistettava huolellisesti keskenään, jonka jälkeen lisätään sama määrä vettä. Kannellinen sekoitusastia on välttämätön. Onneksi on tullut sellaisia säilytettyä ja puhdistettua vaikka en tiennyt mitä varten.

Väripigmentin - joka on jauhetta - hiersin ensin pieneen määrään vettä, minkä jälkeen lisäsin maalausnestettä. Liiallisella maalausnesteen käytöllä on seurauksena valumisefekti. Pigmenttiä on kuitenkin ohennettava jotta saa aikaan ohuen värikerroksen.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kahen kattilan välissä

Olen jatkanut siitä, mihin jäin eli kiinnittänyt loput kankaat kiilakehyksiin. Seuraavaksi on vuorossa eristäminen. Se tapahtuu liimavedellä, joka koostuu nimensä mukaisesti jänisliimasta ja vedestä suhteessa 75:1000. Puoleen litraan vettä lisäsin vajaat 40 grammaa jänisliimaa, ja annoin turvota yön yli. Ennen sivelyä kankaalle liimavesi on lämmitettävä, ja sitä varten hommasin kierrätyskeskuksesta käytetyn kattilan. (Tai oikeastaan tarvitsen kaksi kattilaa, mutta palataan siihen myöhemmin).















Eristämisen jälkeen minulla jäi jonkin verran liimavettä yli, joten aloin tehdä siitä pohjusteainetta. Arvioin jäljelle jääneen liimaveden määrän, ja lisäsin siihen saman määrän sekä liitujauhoa että väriainetta. Jokaista ainetta tuli siis saman verran. Liitujauhoa ja väriainetta ei kuitenkaan lisätä koko määrään liimavettä, vaan liimavettä lisätään sekoitettaessa. Lisäksi - koska teen puolirasvaisen pohjusteen - tähän seokseen on lisättävä pellavaöljyvernissaa 1/4 - 1/2 mittayksikköä ennen lopun liimaveden lisäämistä.


































Sitten vain sekoittelemaan. Näitä aineita ei tarvitse enää lämmittää, vaikka minun kattilani on kuvissa erehdyttävästi liedellä. Tosin minulla jäi pohjusteainetta seuraavaankin kertaan, jolloin sen voi käyttää vesihauteessa lämmitettynä (tähän tarvitsen toisen kattilan). Pohjusteen suljin ilmatiiviisti.





































Ylhäällä liimavedellä eristetty suuri pohja kuivumassa, alhaalla ensimmäisen kerran pohjustetut kankaat.

Kuinka paljon pohjustetta maalari kaikkiaan tarvitsee, jos hän on pohjustanut kertaalleen noin puolet kankaista käyttäen n. 1 litran pohjustetta ja hänen on pohjustettava kaikki kankaat kahteen kertaan ?

Hitto, oon unohtanut miten neliömetrit lasketaan, jotta voisin arvioida riittävätkö aineet mutta arvelen riittävän !














Pohjusteen teossa olen käyttänyt oppaana Veikko Kiljusen kirjaa Taidemaalarin materiaalioppi (1981).

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Takaisin



Aiheenani on maalaus, johon alusmaalauksen teen tempera-tekniikalla. Joka vaatii, että pohjan maalaukseen on oltava huolellisesti tehty. Olen hankkinut pohjusteaineita, kankaita ja eilen sain tutulta puusepältä viimeisen päälle valmistetut kiilakehykset.


Tämä tekniikka on paluuta syksyllä 2008 koulussa käytyyn kurssiin, jonka tuotoksia on itseasiassa tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa. Silloin oli tarkoitus dokumentoida projekti blogiin, mutta kaikki ei tainnut mennä silloin ihan nappiin ja oli vähän tunnevyöryjä.


Sinällään jännää, että luokkakaveri tuosta koulusta sattui olemaan paikalla, kun aloin nyt tehdä tätä maalauspohjaa, ja auttoi muistelemaan miten se pohja oikein tehtiin. Oikeankokoisen pohjan pellavakankaasta sentään osasin leikata, mutta kankaan kiinnityksessä kiilakehyksiin tarvitsin apua sekä nitojaa lainaan.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Taidankin ruveta kuvittamaan runojani tai ajatuksiani. Alunperin oli ideana tehdä elokuvajulisteiden ja kirjojen kuvituksia ym. akryylilla, mutta ei viitsi enää todistella kellekään mitään - osaavani tai muuta. Joitakin ideoita oli, ei vain innostusta niin paljon että jaksaisi fyysisesti ruveta maalin kanssa toteuttamaan. No on ne minulla päässäni.

Ajattelinkin ottaa tämmöisen välittömämmän lähestymistavan uusiin, maalattaviin töihin. Jos minulla on jotakin ajatusta tai ideaa, niin se välittyy parhaiten mitä välittömämmin ja spontaanimmin teen työt. Se tarkoittaa myös suppeaa tyyli- /tekniikkavalikoimaa: olen maalannut nämä alla olevat neljä työtä sormin.
valheen olennot

punainen ovi täyteen merkityksiä ladattu

kohdata toisense

se kaikki tuntui sopivalta

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Puoli vuotta näyttelyyn

eli on aika jo ruveta maalaamaan. Jonkunlaisena kontekstina 80-luvun tietokone-/videopelien hienot kannet pikseligrafiikkaa sisältäviin peleihin, fantasia-taide (kertomusten ja novellien kuvituksiin - ei tähän nykyiseen tietokone-animointiin, johon se on johtanut) sekä ehkä jollain tasolla myös heavy-metal lp-levyjen kannet (käsitöinä nekin toteutettu).