tiistai 29. toukokuuta 2012

Ei vielä signeerausta

Intiaani-työ sai jäädä odottamaan, kun maalasin taas 5 tuntia 90 X 230 cm kokoista kangasta. Nämä viimeiset työskentelyt menee näköjään noin pitkiksi, mutta iso on kangaskin. Luulin saavani työn tänään valmiiksi, mutta ilmeni joitakin yllätyksiä.

Etenin suunnitelmien mukaan - tai niiden suunnitelmien, mitä viime kerrasta tuli esiin: En ole tiennyt tästä työstä muuta kuin että aloitan sen temperalla ja jatkan öljyväreillä. Seuraavaan kertaan on jäänyt aina jotain mietittävää. Olen kuitenkin löytänyt keinoja joilla saada taulu toimimaan.

Tällä kertaa tummensin kuitenkin liikaa erästä taulun osaa (en vieläkään paljasta koko teosta joten ei kuvia), mikä sai muuten harmoniselta näyttäneen taulun komposition väärään suuntaan. Tummaa väriä levitin palettiveitsellä impastona, joten virhettä ei voi korjata ihan heti vaan joskus parin viikon jälkeen kun maali on kuivunut.

Tämä rohkea ratkaisu sai kuitenkin huomioni taulun toiseen osaan, jota olin pitänyt valmiina, mutta jonka kontrastia voisi vielä hieman tehostaa kuten rohkea tumma kohta osoitti. Toinen osa alkoi näyttää nimittäin peräti vaisulta, ja koska huomasin että taulu näyttäisi paremmalta työskentelemällä vielä tuon kohdan kanssa, niin minulla onkin vielä ainakin yksi työskentelykerta jäljellä.

Tällaista tämä maalaaminen on, jokin onnistumisen elämys voi vaikuttaa siihen että olet uusien haasteiden edessä.


Mitäkähän tästäkin työstä tulee?

Tänään: Pari tuntia maalausta kevään varsinaisten töiden parissa (joista olen enimmät kirjoitukseni laatinut tänä vuonna), iltapäivällä tein flyerin tapaisen tulevaan näyttelyyn, ja nyt illalla odottamaton inspiraatio näyttelyyn tulevaan työhön.

Näyttelyyn tulevien maalausten ideat alkavat olla selvillä, vaikka en niistä valmiiksi ole saanutkaan kuin tuon "flaijerissa" näkyvän. Yksi on kesken, ja neljä odotti aloittamista, kunnes aloin nyt illalla luonnostelemaan aihetta ihan lyijykynällä lehtiöön. Sain aiheen puolitoista viikkoa sitten. Innostuin sitten jo kertaalleen maalatuista pohjista etsimään sopivan kokoisen, johon sitten edelleen lyijykynällä siirsin hahmotelmani. Olisin halunnut jatkaa heti maalaamalla, mutta en viitsinyt lähteä "työhuoneelle" enää yöllä. Muistin öljypastelliliidut, jotka minulla oli jossain vaikka en niitä paljoa ole käyttänyt.

Aloin värittämään intiaania. Eiväthän ne öljypastellit kovin hyvin tarttuneet öljyväri-pohjaan, joten kokeilin sivellä hieman tärpättiä päälle. Tärpättikin on työhuoneella, mutta tyhjän pullon pohjalle oli jäänyt tippa, mikä riitti. Olen muuten siirtymässä täysin tärpättittömään työskentelyyn nyt kun löysin pelkän pellavaöljyn salat. Ehkä tämä on kuvainnollinen tapaus tuosta. Huomenna jatkanen maalausta öljyväreillä, samalla kun ehkä saan valmiiksi kevään varsinaisen projektin.

torstai 10. toukokuuta 2012

Tästä blogikirjoittelusta on hyötyä: päivällä töissä ikkunasta vilkaistessani muistin mikä idea tässä maalauksessa alun perin piti toteuttaa. Jotenkin se oli piiloutunut aivosopukoihin ja vasta nyt tuli esiin. En olisi jatkanut tätä maalausta näin heti, ellen olisi kirjoitellut tänne, vaan olisin jättänyt maalauksen tuohon tilaan missä se oli ties kuinka pitkäksi aikaa. Kirjoittelu sai miettimään kai asiaa.

Kun muistin tuon idean, tiesin etten voisi jatkaa maalausta suoraan tummalta pohjalta. Niinpä piti maalata sävyt taas esiin, ennen kuin voisin kokeilla ideaani. En ehkä saanut ideaani ihan siten kuin olisin halunnut toteutetuksi, mutta nyt maalaus on lähes valmis. Olen aina ollut sitä mieltä, että maalaaminen jo itsessään on arvokasta tekniikan tapailun ja uusien ideoiden saamisen kannalta, joten en turhia harmittele sitä että maalasin tämän niin monien mutkien kautta. Voin toteuttaa tuon idean sitten toisessa työssä, tämänkertaisen työskentelyn tuomien kokemusten myötä.

Ainoa teknisesti vaikea piirre vielä kuivumattomalle pinnalle maalatessa oli että väri siihen piti saada kerralla tai jopa alempi kerros lähti pois hieroessa liikaa pensseliä siihen.




keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Valonhämyä

Kävin taas maalaamassa töiden päälle tällä kertaa kolme tuntia ja olen kuten kuvista näkyy maalannut tätä taulua eteenpäin muulloinkin sitten viime merkinnän. Tällä kertaa oli vuorossa tumman läpikuultavan kerroksen maalaaminen, ovathan nuo kuitenkin luolassa tai jossakin missä ei ole paljon valoa. Halusin kokeilla voiko tällä temperalla jolla nyt työskentelen saada aikaan ohutta kuultavaa kerrosta. Halusin siis kokeilla samaa kuin viime vuoden kevään maalaussessioissa jolloin kuitenkin maalasin öljyväreillä. Temperaa  voi ohentaa hieman enemmän kuin öljyväriä, joskin tasaisen kerroksen aikaansaaminen on melkoista työtä. Akryyli glaze mediumineen taitaisi olla tällaiseen työskentelyyn tehokkain, mutta jotenkin karsastan akryyliä. Jokin vimma minulla on maalata kuitenkin tällä tavalla, koska olisihan oikea tapa maalata sekoittaen sävyt jo paletilla siksi mitä niiden on tarkoitus edustaa. Osaan kyllä maalata siten - tai ehkä juuri siitä on kyse, että koetan puoliväkisin jotain toisenlaista. Muutkin nyt käsillä olevat ideat seuraavat tätä toimintatapaa - koetan varmaan jatkaa siitä mihin jäin vuosi sitten. Tämä maalaus ei taida olla valmis, mutten tiedä miten sitä pitäisi jatkaa. Maalasin vielä lopuksi noita "seinämiä" sen sijasta että olisin jättänyt sen seuraavaan kertaan. Siinä ehkä vähän epäonnistuin, mutta toisaalta; on sama olisiko se tapahtunut nyt vai ensi kerralla.