sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Työskentely ohi

Irtisanomisilmoitus kauneuden palveluksesta

Torni
No niin, nyt on työskentelyt tehty tähän palaan, ja sain muutaman uuden maalauksen valmistettua. Uusia ajatuksia tuli elämää ja taidetta koskien, ja se taitaa jäädä päällimmäisenä mieleen tämän kuun saldona. Lisäksi tuli kokeiltua joitakin teknisiä ratkaisuja, joita ilman tällaista löysin rantein työskentelyä ei olisi ilmestynyt kankaalle. On mahdollista kokeilla niitä myöhemminkin, ilmaisu on taas laajentunut. Päällimmäisenä tosiaan kuitenkin "mentaaliset mallit" joita sain päähäni ja tajuntaani tämän kuun aikana.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

6 päivää eli nyt 24 tuntia jäljellä työskentelyaikaa

Työskentelytila ja siinä vietettävä aika ovat toimineet ikään kuin kiintopisteinä aiheiden mietinnässä ja muokkautumisessa jo ennalta - sikäli, että aiheita tulee mietittyä muutoinkin kuin tilassa ja aiheet eivät olisi syntyneet ilman tätä päätöstä alkaa työskentelemään. Aiheet jäävät kuitenkin idean tasolle, ellei niitä toteuta eli maalaa - ja sitähän tässä oli tarkoitus tehdä, vaikka saattaisi tuntua, että idea on jo käsitelty tai valmis ilman sen fyysistä toteutustakin.

Eli jos en olisi alun perin toteuttanut tätä ideaa alkaa työskentelemään, kaikki nämä ajatuskulut ja ajatuskehikot olisivat jääneet toteutumatta. On kuitenkin vielä työskenneltävä aiheen parissa, jota aloin miettimään ennen Juhannusta ja neljän päivän taukoa. En tiedä, tuleeko niistä ajatuksista mitään - silti tuo työ on toteutettava, koska olen aikonut niin. Aivan kuten viime viikon alussa, tasan viikko sitten uusia tauluja aloittaessani ja kuten pikkutaulujen kanssa kuun alussa.

Aloitin ison pohjan (95 x 75 cm) tekemisen lisäämällä siihen vihreän sävypohjan, joten olen aloittanut maalaussarjan, jota täällä olen aikonut. Tiivistin taulua / aihetta koskevat ajatukset muutaman lauseen tai ehkä runon muotoon selkeyttääkseni ajatuksiani viime torstaina. Oletko rajoittanut ajatuksiasi sen suhteen, mistä ratkaisu voi tulla? Lisäksi olen alkanut suunnitella jo seuraavaakin, punaista sävypohjaa!


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Luvallistetut ja muuta

Seuraava seinä tuli ripustetuksi maalauksilla, kun sain valmiiksi Luvallistetut -teoksen, harmaan aiheen, sekä vihreän aiheen, jolle oli tarkoitus miettiä nimeä maalatessa sen pohjalta, mikä "näyn" idea tai ydin oli, mutta maalaaminen vei mukanaan. Joskus käy näinkin. Luvallistetut -teos kertoo syistä, joita löytyy toiminnalle, yhteyksistä, jotka vievät ties minne. Maalauksessa on papereita vahvassa syvyysulottuvuudessa luonnoksen mukaisesti. Aloitin sekoittamalla mustaa väriä - onhan aihe harmaa väriltään - mutta päädyinkin käyttämään sitä vasta lopussa. Aloinkin työskentelemään vihreää ja punaista väriä sekoittamalla. Joka tapauksessa tämä toimi, ja piti vain varoa etten työstä maalausta liikaa, sillä olin saanut siihen sopivan tunnelman. Jatkan molempia maalauksia vielä vähän myöhemmin, mutta olenhan minä ennenkin lisännyt tähän blogiin kuvia maalauksista jotka vielä muuttuvat.

Lisäksi tein pienimuotoisen tilataideteoksen ikkunan eteen. Niina Katinka Mantsinen toi onneksi lankaa, jota pyysin, niin teos onnistui.

Luvallistetut






lauantai 15. kesäkuuta 2013

Paluu aiheisiin

Kuu on puolessavälissä, ja minulla on kolme maalattavaa taulua. Aloitan kuvissa näkyvillä "harmaan pohjan" ja siihen liittyvien ajatusten innostamilla maalauksella. Liittämissäni kuvissa on aiheeseen liittyvä luonnosteluprosessi torstailta.

Kotona odottaa yksi iso, 95 x 75 cm -kokoinen maalauspohja, joka kyllä innostaisi maalata, jos saisin vain aiheen. Valmistin tuon maalauspohjan talvella suuritöisesti temperamaalauskäyttöön, ja se on aika suurikokoinen, joten aiheen on oltava hyvä, jos aion sen maalata. Jätän tuon "vihreän" aiheen hautumaan, ja maalaan sen viimeisellä viikolla Juhannuksen jälkeen, jos niin on tarkoitus. Toinen vaihtoehto on seurata ideaa, jonka sain torstaina - tai mielikuvaa. Siinä oli kaksi objektia välimatkan päässä toisistaan. En tarkalleen muista, mikä sen ajatus oli, mutta ehkä pitäisikin seurata tällaisia epäselviä "näkyjä" - ehkä taide on sitä? Jätän kuitenkin ajatuksen vielä avoimeksi, niin ehkä se muokkautuu jonkin verran. Vielä ei tarvitse tehdä päätöstä, sillä vasta ylihuomenna hankin kiilakehyksiä, ja silloin täytyy päättää päädynkö tuohon jälkimmäiseen pitkulaiseen 30 x 70 cm -kokoiseen aiheeseen.

Kolmas aihe on sitten "punaisten" ajatusten muodostama. En tiedä vielä, miten se kuvata, mutta onpahan pohdittavaa. Tämä koko työskentely onkin toiminut enemmän omien ajatusten järjestelynä ja esiin tuomisena sekä taiteen tekemiseen liittyvien ajatusten ja "arvojen" pohtimisena. Taustalla toimivat "sininen" ja "keltainen" taso ajatuksineen. Toki noilla kaikilla on yhteys. Edelleen kutkuttaa tehdä se maalaussarja, johon tämän työskentelyrupeaman johdosta sain idean.

Nyt kun tuli ennen torstaita pidettyä muutaman päivän tauko on ollut pakko ottaa esiin uudelleen aiheita koskevat ajatukset. Ne ovat ehkä hieman muuttuneet kun olen pitänyt taukoa, ja toisaalta tällainen muistiin palauttaminen voi toimia hyvinkin. Lisäksi tämä tila ja käytettävä aika pakottavat työskentelemään.

Neljä luonnospaperia maalausaiheisiin

Ensimmäiset viivat luonnokseen

Luonnos kehittyy

Valmis luonnos

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Sattumusten summa

Aloin tekemään maalauspohjaa, kunnes muistin että siihenhän tulisi myös liimavettä eikä minulla sattunut olemaan liimaa mukana. Sain kuitenkin kankaan kiinnitettyä, ja katsahtaessani seinällä riippuviin kahteen helmikuussa maalaamaani tauluun ajattelinkin ottaa ne uusintakäsittelyyn. Aloin sitten maalaamaan, ja koska gallerialla sattui olemaan käymässä Vp Räsänen aka Sysi Kuknass, pyysin häntä ottamaan muutaman kuvan maalatessani. Tässä nyt Teille myös kuvallista kertomusta työskentelystäni.








torstai 13. kesäkuuta 2013

Suunnitelmapäivä

Suunnitelmat ovat taas hieman hautuneet ja muuttuneet niiden muutaman päivän aikana kun en ole työskennellyt gallerialla. Taulujen lukumäärä ei ehkä olekaan kuusi, tuo perustui vain omaan arvioon askarruttavien ajatusten määrästä. Mutta ei niistä jokaisesta välttämättä taulua saa aikaiseksi. Pidän kuitenkin kiinni ajatuksesta, että lähestyn jokaista aihetta sen omista lähtökohdista, ladaten maalaukseen kaiken mitä sillä on kerrottavana ja keskittyen muihin aiheisiin myöhemmin. Nyt kun menen kohta taas gallerialle, en vielä jatka työskentelyä. Paitsi ajatustyötä.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mielen galleria yhdellä seinällä

Olen iloinen, että lähdin tekemään ainakin jotakin, joka on osoittautunut lukon avaajaksi tähän tekemiseen. En olisi uskonut vielä viikko sitten, että alan tekemään uusia maalauksia. Suunnitelmana oli maalata nuo 20 X 20 cm  -kokoiset maalauspohjat ja mahdollisesti yksi suurempikokoinen maalaus, jos saan idean siihen. Koskaan ei voi tietää, mitä ajatuskulkuja ja toteutustapoja jättää käyttämättä, jos ei edes aloita tekemistä.

Noissa ensimmäisen seinän töissä on ladattuna muistisääntöjä ja mielleyhtymiä, jotka aukenevat itselleni niitä katsoessani. Nuo ovat artefakteja, jotka auttavat minua maalaamaan ajatukseni esitettävään muotoon ja jäljellä olevat seinät täyteen. Eivät ehkä taideteoksia Teille, mutta taideteoksia, jotka auttavat käsittelemään ja inspiroivat tekemään tässä pienoismaailmassa, joka näiden seinien sisään sulkeutuu.

Olen käyttänyt surutta taiteellista vapauttani ja kokeillut purkaa noissa tavanomaista työskentelyäni. Esimerkiksi viimettäin maalaamani keltainen pohja on itselleni muistutus siitä, että voin kokeilla mitä tahansa tekniikkaa, ja on parempi maalata rohkeasti. Ehkä sillä tavalla tunteenomaisesti, ettei ajattele sitä oikeaa tekniikkaa liikaa. Viimeisen, punaisen pohjan jätin sellaiseksi kuin se oli valmiiksi, yhdistäen siihen liittämäni ajatukset jo olemassa olevaan.


kun yhteydestä tulee sääntö
selittämättömyyden rohkeus
tule tunnistamaan jälkeni

jotain tuttua, jotain mytologiaa
minä olen autiomaa

torstai 6. kesäkuuta 2013

Tekemistä tuleviksi viikoiksi

Keksin, mitä teen tulevina viikkoina täällä gallerialla. Maalaan ne ajatukset, jotka minua mietityttää. Miksi odottaa vuotta tai kahta. Nyt on aikaa ja tunne oikeanlainen. Pitää vain hankkia kiilakehyksiä, kangasta ja gessoa minulla on. Tavoitteena kuusi keskikokoista maalausta. Olen innostunut. Saan maalata ajatukseni, tähän galleriatilaan ympärilläni. Näyttely on jo menossa, minun pitää vain keksiä maalaukset siihen. Tämä torstai-päivän 6.6.2013 päätteeksi.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Toisella tasolla



5.6.2013 Klo 11.15 Alan maalaamaan vihreää pohjaa, jolle näin alustavasti olen antanut nimen "Jotain tuttua, jotain mytologiaa". Eilen kahdelle A3-paperille puoliksi täyttämäni assosiaatiokirjoitukset saavat auttaa tässä, sillä en tiedä vielä ollenkaan mitä maalaan. Samalla mietiskelen mieleni sivuilla tulevaa, huomista aihetta, joka tulee harmaaseen pohjaan.

Nuo kirjoittamani ajatukset ja niiden välille muotoutuneet yhteydet ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Eräänlaisena esiymmärryksenä toimineet "sininen-" ja "vihreä- " taso on nyt jätetty taakse (käänsin niitä koskeneet ajatukset sisältävät kaksi A3-paperia toisinpäin), ja ne ovat saaneet uudet muotonsa, kun kirjoitin kolmea jäljellä olevaa maalauspohjaa koskevat ajatukseni ylös toiselle puolen paperia.

Siksi tämä on aika jännää, että en ole suunnitellut muokkaavani ajatuksiani tuohon suuntaan, jossa ne saavat uusia ilmiasuja. Toki olen ehkä tiedostamattomasti aloittanut helpoimmasta (tai "tutuimmasta" tai useimpia merkityksiä sisältävästä) aiheesta, ja alkanut purkaa sen merkityksiä ja mielleyhtymiä mitä edemmäs olen edennyt näissä viiden pienen maalauspohjan aiheissa, mutta on tämä silti aika jännittävää katsoa, kuinka uusia asioita ja ideoita tulee näinkin nopeasti. Vasta eilen aloitin maalaamaan ensimmäistä pohjaa ja suunnittelemaan seuraavia, ja jo nyt ajatukseni ovat muuttuneet näinkin paljon.

Nyt mietin siis kolmea jäljellä olevaa aihetta (harmaa, keltainen ja punainen maalauspohja), ja samalla on tullut idea maalaussarjasta, jonka toteuttaisin pidemmän ajan kuluessa ja suuremmille pohjille. Ottaisin hieman erilaisen lähestymistavan kuhunkin maalaukseen, joten voisin keskittyä yhteen aiheeseen kerrallaan kokonaispainotteisesti työskennellen samalla kuitenkin koko sarjaa työstäen. En olekaan ennen tehnyt mitään maalaussarjaa. Tämä pikkupohjien työstäminen on siis jo tähän mennessä ollut uutta tuovaa. Maalaussarjaan voi mennä vuosi tai kaksi. En usko, että maalauksista tulee mitenkään laskelmoituja, vaikka lähtisin näistä ajatuksista muodostamaan maalauksia. Taiteilijan on ajateltava ajatuksia, niin tunnelma tai tunne ehkä myös välittää sen mitä on ajatellut.

Huomisena on harmaa maalauspohja ja sen aihe. Punaisen jätän ehkä viimeiseksi, en tiedä miksi. Keltainen tulee sijoittumaan niiden väliin, voin jättää siihen jotain mennyttä tai jo suunnitella tulevaa. Ihan miten tuntuu vaistomaisesti parhaalta. Voin jättää sen avoimeksi tai luoda siihen jonkin yhteyden (jos tuntuu siltä), koska se ei ole vielä viimeinen tämän sarjan maalauksista.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

20X20X5

On 5 kpl 20 x 20 cm -kokoista pohjaa edellisestä näyttelystä, ja maalaan nyt niiden päälle ilman mitään itsekritiikkiä. Ihannetilanne on tietysti se, että tauluihin tulee jotain uutta ja ennalta suunnittelematonta mukaan. Siirryn uuteen aiheeseen / pohjaan aina seuraavana päivänä, ja kaivan tuolloin esiin aihetta koskevat ajatukseni. Jotain ajatuksia on siis valmiina, mutta annan tarkoituksella niiden vielä muhia ja rönsyillä jos mukaan tulisi vielä jotain lisää. En tiedä vielä, mitä huomenna vihreään pohjaan maalaan - se on vasta huomisen asia - mutta tänään maalasin siniseen pohjaan ensimmäisen työn.

Ylhäällä: Lähettäjä - Mukautettu - Huomioiva Alhaalla: Uhkaava - Myönnytys













Näin muodostetaan mielleyhtymiä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013






Tänään 1.6.2013 aloitan työskentelemään galleria Harhassa (Kauppakatu 44 80100 Joensuu) näyttelyvalvonnan ohessa. Toisessa huoneessa (ikonihuone) on esillä Ville Uotilan Punainen harmonia -näyttely. Tässä sinisessä huoneessa, jossa tätä kirjoitan, on esillä kaksi helmikuussa maalaamaani maalausta. Lopun seinätilan täytän tämän kesäkuun aikana uusilla töillä.

Näyttelyni nimi on Kerron taiteen. Nimi viittaa sekä siihen, että kirjaan kokemuksiani ja oivalluksiani tähän blogiin tämän kuukauden ajan työskennellessäni täällä, että siihen ajatukseen ikäänkuin voisin kertoa tai selittää taiteen tyhjäksi. Toisaalta nimi viittaa siihen, että kerron tai kertaan taiteen - ajatuksena se, että aiempi taide synnyttää uutta taidetta.

Minulla on joitakin ideoita valmiina toteutettavien töiden suhteen. Sain idean tällaiseen työskentelymetodiin noin kolme kuukautta sitten, ja siitä lähtien olen mietiskellyt aiheita. On siis jotakin, mistä aloittaa, vaikkakaan en tiedä tarkalleen mitä aion maalata. Se voi olla hyväkin asia, sillä näin mukaan saattaa tulla jotain uutta ja tuntematonta.

Aiheeni ovat sen verran abstrakteja - epämääräisiä tai yleisiä - että hankala niitä on suoraan maalaukseksi saattaakkaan. Pitää koettaa lähestyä näin työskentelemällä. Saatan keksiä jotain kuvaavaa tai osuvaa tai sitten en - ainakin annan mahdollisuuden itselleni ajatella jotakin uutta ja en sulje ajatuksia jo valmiiksi niiden oletettuun ilmestymistapaan.

Tämä ei ole mikään performanssi taiteen tekemisestä, vaan koetan ajatella ensisijaisesti ja kokonaisvaltaisesti teosta ja sen sisältöä enkä niinkään sitä millä tavalla sen teen tai miltä sen tekeminen vaikuttaa tänne blogiin tai muualle. Lisäksi koetan seurata viimeaikaisia ajatuksiani taiteesta, joita tässä blogissa on esillä vanhemmissa teksteissä.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ajattelutavan muutos

Maalaustyöskentelyssäni päädyin tietynlaiseen kriisiin. Tietyt ajatukset olivat vieneet sisäänsä niin, että oli tultava muutos. Ne täytyi kuitenkin ajatella loppuun.

Olen useinkin käyttänyt maalausta ajattelun välineenä, maalausideoiden muodossa - niitä suunnitellen - ja työskentelyn ajan. Tässä on kolme maalausta, joita olen tehnyt parin viime viikon ajan. Aiheet niissä toteuttivat tai toistivat ajatuksia, jotka ovat vieneet minua maalaamaan melko usein - ehkä jopa viimeisen 7,5 vuoden aikana. Aiemmin näin "yritteliäästi" tai "ohjelmallisesti" pyrkien saamaan ajatukseni maalauksen muotoon olen lähestynyt ajatuksiani alastonkuva-aiheissani, joista oli tarkoitus tulla opinnäytetyöni (ja myöhemmin tulikin) edellisessä oppilaitoksessa. Suunnittelin ja mietin niitä aiheita aika pitkään ja monta vuotta ennen opinnäytetyötä vaikka lopullisissa töissä se ei näkyisikään. Silloin peilasin ajatuksiani naiseuteen - ehkä seksuaalisuuteen, ainkin jonkinlaiseen sukupuolisuuteen. Ehkä aihe oli liian epämääräinen ja pelottava, etten saanut ajatuksiani kovin hyvin muotoonsa. Vei liian moniin suuntiin. Nyt, kun käsittelin aiheita lapsuus-teemaa vasten, ajatukseni selkiytyivät. Siitä seurauksena kriisi, joka pakotti ajattelemaan, toi joitakin uusia puolia asioista mieleen. Ei kannata lopettaa maalaamista, siis.

Tietenkään mitään järin mullistavaa ei tapahtunut (vaikka siltä se joitakin asioita ajatellen tuntui) - jollakin tapaa ajatteluni ikään kuin vain "syveni". Olen tullut tutummaksi näiden asioiden ajattelun kanssa.

En enää hae vastakkainasetteluja abstraktioista ja tee niistä ratkaisuja. En käytä taidetta luulotteluun - edes ironisessa mielessä, vaan arvostan vastaanottajan näkemyksiä, vaikka ne itselleni ovat vieraita. Haluan nähdä taiteen kommunikaationa enkä vallan järjestelmänä tai käsitteiden täyttäjänä.

Koska en osaa ilmaista näitä asioita sanoiksi, pyrin laittamaan ne taulun, kuvan muotoon. Olen todella motivoitunut jatkamaan maalaamista, koska nyt näköalani on "laajempi" kuin ennen.

Syyt, joiden vuoksi olen (tähän mennessä) maalannut, eivät enää päde. Syynä ajatteluni muutos: nyt motiivi maalauksen taustalla tulee olemaan eri.



perjantai 22. helmikuuta 2013

Taiteilija-raukka-parka

Jokaisella on oikeus olla mitä tahansa mieltä, ja jopa vaatia taiteelta ja taideteokselta tiettyjä piirteitä, jotka sopivat yhteiskunnan rakenteisiin. Minulle se sopii, mutta taide laajassa merkityksessään ei välttämättä seuraa näitä vaatimuksia.

Esimerkiksi, kun menen taidenäyttelyyn, siellä on jotakin, mitä en täysin ymmärrä, jonka motiivi on minulle mysteeri ja jonka sisältö voi viedä johonkin - ihan mihin tahansa. Ainakaan minulle ei tule sellaista kokemusta kuin minun pitäisi tuntea jotakin. Se voi näyttää turhalta ja ehkäpä teoksella ei olekaan mitään tarkoitusta. Taiteilijastakin voidaan olla ihan mitä tahansa mieltä - kuitenkin teos on pääasia, mitä tahansa se saakin aikaan.

Minusta on hyvä, että on sellaistakin ajattelua, joka ei lähtökohtaisesti palvele mitään etua tai ole rajoittunut niiden määritelmien sisään, mitä pitää saada aikaan.

torstai 21. helmikuuta 2013

Selittäminen vai raakuus?

Minkälainen on hyvä taideteos?

Pitääkö taideteoksen olla teknisesti niin yksityiskohtainen, että katsoja omista lähtökohdistaan välittämättä tunnistaa siitä jonkin itselleen ennalta tutun asian tai kohteen? Yksityiskohtaisuudella tarkoitan taiteilijan viestiä siitä, millaisena hän jonkin asian esittää. Pitäisikö tuon asian olla katsojalle selvä ja tunnettu? Vai voisiko olla niin, että se tuo sen mieleen enemmänkin jonkin vaistonvaraisen aistin mukaan - vihjeenomaisesti? Tulisiko taideteoksen säilyttää tietty raakuus suhteessa käsittelemäänsä asiaan?

Provokatiivisuudesta

Ei tietenkään ole koskaan hyvä, jos teos on puhkityöstetty - katsojan kannalta loppuun selitetty. Katsojalle saattaa silloin tulla sellainen kokemus kuin häntä yritettäisiin ohjailla, mikä saa reagoimaan erittäin tunnepitoisesti - ja luonnollisena reaktiona suhtautumaan varauksellisesti. Tämä on tietysti ok, jos se on ollut tarkoituskin, usein kuitenkin täysin tarkoituksetonta. Siis saada aikaan katselijassa jokin eksakti tunne tai päätelmä, mikä katsojan kriittisyyden testaamisen ja vahvistamisen kannalta voi tietysti sekin olla hyväksi. Harvemmin on. Ja on myöskin turha yrittää keksiä teoksen joillekin tällaisille piirteille sellaisia perusteluita jälkeenpäin, jota ne eivät olleet alun perin.

Millainen on provokatiivinen teos? Onko kyse teoksen ominaisuuksista, piirteistä ja "osa-alueista" - vai enemmänkin siitä, millaisen reaktion teos saa aikaan yleisössä? Millä provokatiivisuutta yleensä on tapana mitata?

Ensimmäisenä tulee mieleen aihe. Se voi viitata tai suoraan esittää (ärsyttää) sellaisiin asioihin, jotka jollekin yhteisölle ovat kiellettyjä. Tällä keinoin on ainakin teoksen huomioarvon saamisen kynnys matalalla ja lavea - ehkä jopa valtakunnallisestikin - sen kummemmin puuttumatta siihen, mitä todellisia "kätkettyjä" rakenteita teos ihmisissä purkaa, tai miten merkityksellisiä ne ovat.

Ensisijaisena "mekaniikkana" on tässä siis huomioarvo, johon keskittämällä teoksen varsinainen sisältö ja korkea tekninen taso jää toissijaiseksi. Ehkäpä kapinallisinta, mitä taiteessa/taiteella voi tehdä, on keksiä tai löytää uusi tapa käsitellä jotakin asiaa tai uusi tekniikka?


tiistai 19. helmikuuta 2013

Taiteellisen ajattelun peruste

Miksi tieteellä ei pystytä vastaamaan niihin kysymykssin, joihin taiteella pystytään?
Mikä siinä on ero ?!!!!


Kirjoitin yllä olevan tekstin facebookiin puolitoista viikkoa sitten. Tekstiä kommentoitiin, että taidetta ei voi mitata ja että tunne olisi se "ero". Koska en voinut kuin olla samaa mieltä kommentoijan kanssa, en voinut kuin lisätä, että jonkinlainen epämääräisyys on ominaisuus, joka on taiteelle tyypillistä, ja jotakin "enemmän", mitä tieteellinen ajattelu ei voi tarjota.

Saattaa olla, että kysyin taiteen oikeutuksen perään - varsinkin kun ottaa huomioon, minkälaisessa mielentilassa asia tuli mieleeni. Tai nousi mieleeni; taiteen arvo on juuri siinä että se nousee ja kiinnittyy tiedostamattomasta ja tiedostamattomaan. Muutenhan pärjäisimme järkevyydellä. Eri asia sitten se, mihin taiteen käsite määritelmänä kiinnittyy.

Joka tapauksessa tuo ennalta suunnittelematon teko - kirjoittaa tuollainen kommentti nyt - sai miettimään asiaa enemmän. Olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin: koska se on osa meitä. On mahdoton määritellä sen tarkemmin. On tyydyttävä tähän samaisen lauantai-illan kommenttiin: "Yksi syy, miksi pidän taiteesta on se, että se voi juontaa niin mihin vain."