Olen useinkin käyttänyt maalausta ajattelun välineenä, maalausideoiden muodossa - niitä suunnitellen - ja työskentelyn ajan. Tässä on kolme maalausta, joita olen tehnyt parin viime viikon ajan. Aiheet niissä toteuttivat tai toistivat ajatuksia, jotka ovat vieneet minua maalaamaan melko usein - ehkä jopa viimeisen 7,5 vuoden aikana. Aiemmin näin "yritteliäästi" tai "ohjelmallisesti" pyrkien saamaan ajatukseni maalauksen muotoon olen lähestynyt ajatuksiani alastonkuva-aiheissani, joista oli tarkoitus tulla opinnäytetyöni (ja myöhemmin tulikin) edellisessä oppilaitoksessa. Suunnittelin ja mietin niitä aiheita aika pitkään ja monta vuotta ennen opinnäytetyötä vaikka lopullisissa töissä se ei näkyisikään. Silloin peilasin ajatuksiani naiseuteen - ehkä seksuaalisuuteen, ainkin jonkinlaiseen sukupuolisuuteen. Ehkä aihe oli liian epämääräinen ja pelottava, etten saanut ajatuksiani kovin hyvin muotoonsa. Vei liian moniin suuntiin. Nyt, kun käsittelin aiheita lapsuus-teemaa vasten, ajatukseni selkiytyivät. Siitä seurauksena kriisi, joka pakotti ajattelemaan, toi joitakin uusia puolia asioista mieleen. Ei kannata lopettaa maalaamista, siis.
Tietenkään mitään järin mullistavaa ei tapahtunut (vaikka siltä se joitakin asioita ajatellen tuntui) - jollakin tapaa ajatteluni ikään kuin vain "syveni". Olen tullut tutummaksi näiden asioiden ajattelun kanssa.
En enää hae vastakkainasetteluja abstraktioista ja tee niistä ratkaisuja. En käytä taidetta luulotteluun - edes ironisessa mielessä, vaan arvostan vastaanottajan näkemyksiä, vaikka ne itselleni ovat vieraita. Haluan nähdä taiteen kommunikaationa enkä vallan järjestelmänä tai käsitteiden täyttäjänä.
Koska en osaa ilmaista näitä asioita sanoiksi, pyrin laittamaan ne taulun, kuvan muotoon. Olen todella motivoitunut jatkamaan maalaamista, koska nyt näköalani on "laajempi" kuin ennen.
Syyt, joiden vuoksi olen (tähän mennessä) maalannut, eivät enää päde. Syynä ajatteluni muutos: nyt motiivi maalauksen taustalla tulee olemaan eri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti