Juha Kettunen

Kahen kattilan välissä

2012-02-08T08:20:00.000-08:00

Olen jatkanut siitä, mihin jäin eli kiinnittänyt loput kankaat kiilakehyksiin. Seuraavaksi on vuorossa eristäminen. Se tapahtuu liimavedellä, joka koostuu nimensä mukaisesti jänisliimasta ja vedestä suhteessa 75:1000. Puoleen litraan vettä lisäsin vajaat 40 grammaa jänisliimaa, ja annoin turvota yön yli. Ennen sivelyä kankaalle liimavesi on lämmitettävä, ja sitä varten hommasin kierrätyskeskuksesta käytetyn kattilan. (Tai oikeastaan tarvitsen kaksi kattilaa, mutta palataan siihen myöhemmin).

Eristämisen jälkeen minulla jäi jonkin verran liimavettä yli, joten aloin tehdä siitä pohjusteainetta. Arvioin jäljelle jääneen liimaveden määrän, ja lisäsin siihen saman määrän sekä liitujauhoa että väriainetta. Jokaista ainetta tuli siis saman verran. Liitujauhoa ja väriainetta ei kuitenkaan lisätä koko määrään liimavettä, vaan liimavettä lisätään sekoitettaessa. Lisäksi - koska teen puolirasvaisen pohjusteen - tähän seokseen on lisättävä pellavaöljyvernissaa 1/4 - 1/2 mittayksikköä ennen lopun liimaveden lisäämistä.

Sitten vain sekoittelemaan. Näitä aineita ei tarvitse enää lämmittää, vaikka minun kattilani on kuvissa erehdyttävästi liedellä. Tosin minulla jäi pohjusteainetta seuraavaankin kertaan, jolloin sen voi käyttää vesihauteessa lämmitettynä (tähän tarvitsen toisen kattilan). Pohjusteen suljin ilmatiiviisti.

Ylhäällä liimavedellä eristetty suuri pohja kuivumassa, alhaalla ensimmäisen kerran pohjustetut kankaat.

Kuinka paljon pohjustetta maalari kaikkiaan tarvitsee, jos hän on pohjustanut kertaalleen noin puolet kankaista käyttäen n. 1 litran pohjustetta ja hänen on pohjustettava kaikki kankaat kahteen kertaan ?

Hitto, oon unohtanut miten neliömetrit lasketaan, jotta voisin arvioida riittävätkö aineet mutta arvelen riittävän !

Pohjusteen teossa olen käyttänyt oppaana Veikko Kiljusen kirjaa Taidemaalarin materiaalioppi (1981).

Takaisin

2012-02-01T11:37:00.000-08:00

Aiheenani on maalaus, johon alusmaalauksen teen tempera-tekniikalla. Joka vaatii, että pohjan maalaukseen on oltava huolellisesti tehty. Olen hankkinut pohjusteaineita, kankaita ja eilen sain tutulta puusepältä viimeisen päälle valmistetut kiilakehykset.

Tämä tekniikka on paluuta syksyllä 2008 koulussa käytyyn kurssiin, jonka tuotoksia on itseasiassa tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa. Silloin oli tarkoitus dokumentoida projekti blogiin, mutta kaikki ei tainnut mennä silloin ihan nappiin ja oli vähän tunnevyöryjä.

Sinällään jännää, että luokkakaveri tuosta koulusta sattui olemaan paikalla, kun aloin nyt tehdä tätä maalauspohjaa, ja auttoi muistelemaan miten se pohja oikein tehtiin. Oikeankokoisen pohjan pellavakankaasta sentään osasin leikata, mutta kankaan kiinnityksessä kiilakehyksiin tarvitsin apua sekä nitojaa lainaan.

2012-01-05T22:14:00.001-08:00

Taidankin ruveta kuvittamaan runojani tai ajatuksiani. Alunperin oli ideana tehdä elokuvajulisteiden ja kirjojen kuvituksia ym. akryylilla, mutta ei viitsi enää todistella kellekään mitään - osaavani tai muuta. Joitakin ideoita oli, ei vain innostusta niin paljon että jaksaisi fyysisesti ruveta maalin kanssa toteuttamaan. No on ne minulla päässäni.

Ajattelinkin ottaa tämmöisen välittömämmän lähestymistavan uusiin, maalattaviin töihin. Jos minulla on jotakin ajatusta tai ideaa, niin se välittyy parhaiten mitä välittömämmin ja spontaanimmin teen työt. Se tarkoittaa myös suppeaa tyyli- /tekniikkavalikoimaa: olen maalannut nämä alla olevat neljä työtä sormin.
valheen olennot

punainen ovi täyteen merkityksiä ladattu

kohdata toisense

se kaikki tuntui sopivalta

Puoli vuotta näyttelyyn

2012-01-04T00:51:00.000-08:00

eli on aika jo ruveta maalaamaan. Jonkunlaisena kontekstina 80-luvun tietokone-/videopelien hienot kannet pikseligrafiikkaa sisältäviin peleihin, fantasia-taide (kertomusten ja novellien kuvituksiin - ei tähän nykyiseen tietokone-animointiin, johon se on johtanut) sekä ehkä jollain tasolla myös heavy-metal lp-levyjen kannet (käsitöinä nekin toteutettu).

Näyttelykävijän silmin?

2011-12-01T09:24:00.000-08:00

Eilen hain edelliset työt pois Galleria Harhasta (Kauppakatu 44 Joensuu) ja tänään sinne pystytettiin taideyhdistys Harhan yhteisnäyttely. Osallistun näyttelyyn kolmen pienen teoksen sarjalla, jossa olen tutkinut miten muodostamme kuvamme asioista näkemättä mitä muuta ne voisivat kertoa. Olen nimennyt työt kauhugenrestä tutuilla tilanteilla.

Tänään alkaa uusi näyttely

2011-10-31T15:27:00.000-07:00

Eilen oli näyttelyn ripustus, jossa vierähti 5 ½ tuntia. Hyvää jälkeä tuli, kaikin puolin. Asiaa edesauttoi se, että meitä oli ripustamassa kaksi, ja toinen perusteellisempaa tyyppiä kuin minä. Kannattaa käydä katsomassa. Vaihtui juuri marraskuuksi - kello yli puolenyön - kun tulin kotiin.

Katsaus kohtauspaikkaan

2011-10-26T11:15:00.000-07:00

Aihe uuteen maalaukseen. Kolme hahmoa, joista yhden taustana idea maalaukseen viime keväänä, muut kaksi näkymästä Ravennan mosaiikit-näyttelytilasta Carelicumissa myös samana keväänä: toisella kiintoisa kiinteä katse keskustelukumppaniinsa, joka selin minuun päin. Päässään sanomalehtihattu, millä haluan saada aikaan sanomalehtipaperin olemuksen, johon en pystynyt vuosi sitten. Jokin muukin syy toki on. Viimeinen sysäys kun revittiin sanomalehtiä silpuksi paperimassaa varten tämän kuun alussa. Tapahtumapaikka: sama kuin ensimmäisenä mainitsemani hahmon todellisuuden vastineella alkujaan kai oli - ostoskeskus, siis. Toteutustapa: Lavastus.

Cool emotion pictures made with plastic paint

2011-10-17T00:19:00.000-07:00

Kävin varaamassa Hyve&Pahe-kahvilan näyttelytilakseni heinäkuuksi. Idea näyttelytöihin tuli noin vuosi sitten mm. tuosta tilasta - sehän on elokuvateatterin vieressä. Nyt on tarkoitus maalata yksi taulu kuukaudessa, ja sillähän jäänee aikaa kehystykseenkin. Näyttelyn työnimi otsikossa, vuosi sitten suunnittelin nimeksi EJECT.

Painajainen viime syksyltä

2011-10-03T09:30:00.000-07:00

Maalasin viime syksyn painajaisen. Löysin sattumalta pohjan, jonka muoto innosti maalaamaan unen. Unessa oli jonkinlainen soittokone, jonka rusikoiminen väkivaltaisesti meisselillä johti siihen, että päätyi maan alle, johon soittokone oli pääsyaukko. Koneeseen, joka soitti musiikkia liittyi hämärästi myös ajan kuluttama nukenpää.

Muistelua menneistä, osa 1

2011-08-23T05:00:00.000-07:00

Lapsena paljon piirrelleenä lähdin Kuhmon keskustassa sijaitsevaan kansalaisopiston kuvataidekouluun, missä opin piirustustaitoa ja tekemään savitöitä. Lienen ollut yksi ahkerimmista oppilaista, sillä muistan joitakin kertoja talvisaikaan, jolloin kuljin matkan isoveljen kyydissä traktorilla ellei muita kyytejä ollut. Muita harrastuksia minulla ei ollut paitsi sarjakuvien lukeminen aina kun kirjastoauto kävi. Suosikkejani olivat eurooppalaiset sarjakuvat.

Myöhemmin innostuin myös joukkuepeleistä, ja piirtelin innokkaasti joukkueiden tunnuksia, peliasuja ja esimerkiksi koulutunneilla maalivahtien kasvosuojusten kuva-aiheita. Sählyjoukkueiden tunnuksia tein ja tietysti maalasin myös pari kasvosuojusta itse spray-maalilla.

Jatkoin vienankarjalaisen taiteilijan Vitali Dobrinin ohjaamassa nuorten taidepiirissä vielä 18-vuotiaaksi saakka. Ehdin kuitenkin päästä ylioppilaaksi ennen kuin lähdin opiskelemaan valitsemaani alaa graafista suunnittelua länsirannikolle Raaheen. Tuossa koulussa sainkin hyvät tietotaidot graafisen alan jutuista, mutta en löytänyt kuitenkaan töitä koulun jälkeen. Elävän mallin piirustuksen ja maalauskurssien johdosta kipinä taiteeseen on kuitenkin taas syttynyt, ja luinkin sitten paljon kirjoja taiteilijoiden elämistä ja taiteesta. Noihin aikoihin aloin muutoinkin harrastamaan lukemista yksinäisyyden vastapainoksi, ja huomasin sen kehittävän aivoja ja mielikuvitusta. Innostus jatkui niin pitkälle, että hain kuvataiteen opintoihin, jotka veivät Joensuuhun.

Kuvataiteen opinnot Joensuussa

2011-08-05T02:52:00.000-07:00

julkaisu on jatko-osa myöhemmin lisättävälle menneistä kertovasta tekstistä. Lisään ensimmäisen osan kunhan löydän sopivat valokuvat.

Opinnoissa oli paljon enemmän teoriaa kuin olisi uskonut, vaikkakin aloitin opiskeluni täysin vailla odotuksia ja oletuksia kuten melkein kaiken minkä olen aloittanut. Suuntautumisvaihtoehtoni maalaus oli alusta asti selvä, ja vasta näin jälkeenpäin voin todeta, että muistakin ilmaisumuodoista olisi voinut ja ehkä ehtinytkin oppia paljon.

Grafiikan menetelmistä ehdin syventyä perusopintoihin kuuluviin metalli-, puupiirros- ja monotypia-tekniikoihin. En ollut ennen tehnyt muuta kuin etsausta, jossa kuva piirretään suoraan lasilevylle levitetylle väriaineelle, joten paljon oli uutta omaksuttavaa. Taidegrafiikka on tietysti täysin oma taiteenlajinsa, mutta todennäköisesti olen saanut siitä paljon myös omaan maalaustyöskentelyyni etenkin suunnitelmallisen työskentelyjärjestyksen muodossa.

Kuvanveisto kehitti joitakin kolmiulotteiseen hahmottamiseen liittyviä vahvuuksia, joita voi tarvita maalauksessa. Savityö on konkreettisin esimerkki, koska se tapahtuu suoraan käsien välityksellä, mutta myös veistosmaisten elementtien käyttäminen niiden muokkaaminen pohdintaprosessein oli oivallista kuvittelu- ja hahmottamiskyvylle. Vaikuttavimpia kuvanveistotöitä, joita ehdin kuvanveistokurssien puitteissa tehdä oli pronssivalu ja metalliveistos.

Maalaus oli siis se asia, minkä vuoksi ylipäätään aloitin kuvataiteen opiskelun. Etenkin ensimmäinen vuosi opinnoissa oli vähän pettymys maalauskursseissa, mutta ilmeisesti tarkoitus oli opettaa perustaidot, jotka olin jo ehtinyt omaksua. Toisen vuoden kurssit olivat jo enemmän mieleeni, kun syvennyin kerrosmaalaustekniikkaan akryyliväreillä. Temperamaalaus oli minulle täysin uusi tekniikkana, ja nyt harmittaa lähinnä etten pysty sillä enemmän tekemään työtilan puutteen takia.

Öljyvärimaalaus oli minulle tuttu jo vuosien takaa maalattuani sillä 14-vuotiaasta saakka, ja mikään ihme ei ollutkaan, että sillä syntyi suurin osa maalauksistani opiskeluaikana. Maalauksen työpajoihin kuuluneen mallimaalauksen ohella maalasin joitakin maisemia kauniista Joensuun kaupungista. Pidin myös ensimmäisen varsinaisen näyttelyni galleria Harhassa 27-vuotiaana. Samoihin aikoihin liityin mainittua galleriaa pyörittävään taideyhdistys Harhaan ja sen toimintaan.

Erilaisten ajatusten jakaminen erilaisten ihmisten kanssa toi esiin jotain uutta ja tuoretta taiteessani. Toisenlaisten maalaustapojen ja täysin uusien ilmaisukeinojen kohtaaminen on virkistyttänyt omaa ajattelua niin gallerian vaihtuvien näyttelyiden kuin samassa porukassa pyörivien taiteilijoiden muodossa. Aivan samoin kuin kouluympäristössäkin toisten ideat ja aihevalinnat saivat itsessä jotain aikaan.

Kuvataiteilijan koulutuksen jälkeen mieleeni on jäänyt toteuttamiskelpoisia ideoita tulevaisuuteen ja ainakin niiden toteuttaminen käytännössä on helpompaa tai selvempää kuin ilman tätä täällä vietettyä aikaa olisi ollut. Kaiken tekemiseni pohjalla on kuitenkin maalaustaide, ja sille kuuluvaa paikkaa en voi arvostaa liian paljon.

Tilanteen katsaus

2011-04-15T11:00:00.000-07:00

Viime kerrasta ei taida olla niin aikaa, mutta pakko saada kirjoitettua tänne enemmän kuin edellisvuonna. Oikeanpuolisimmassa taulussa näkyy, mitä yritin viime syksynä. Tai ei se siinä paljoa voi näkyä, kun tällä kertaa otin erilaisen otteen kuin viimeksi. Yritin silloin samaa kuin tänä keväänä, joten jatkumoa on nähtävillä siinä suhteessa. Nyt vain TÄYTIN pohjan maalilla, kun edelliskerralla yritin kenties olla hienovaraisempi. Haastattelussa, joka minusta tehtiin, totesin etten ole kiinnostunut palettiveitsitekniikasta. Jostain kumman syystä kokeilin sitä kuitenkin tähän tauluun melkein heti haastattelussa sen ääneen sanottuani. Haastattelu on luettavissa täältä:

http://issuu.com/jooei/docs/jooei4

Tästäkin työskentelystä löytyi tavoitteita

2011-04-06T10:20:00.000-07:00

Tämänkertainen työskentelyrupeama on kestänyt nyt kuukauden. Vielä on kuukausi aikaa jäljellä. Kaikista aloittamistani töistä näyttää uupuvan vielä yksi vaihe - viimeistely, jos halutaan niin sanoa.

Tällä kertaa näytän ottaneen työskentelyyn otteen, jossa ohennetaan väriä reilusti. Kuultotyöskentelyä. Taisin mainitakin edellisessä blogi-merkinnässä niin, mutta en tiennyt että se tulee ulottumaan muihinkin töihin. Kerron ehkä noista muista töistä seuraavassa kirjoituksessa lisää, mutta joka tapauksessa ne ja näiden kuvissa olevien maalausten edelliset työvaiheet ovat toimineet ilman etukäteis-suunnitelmaani harjoituksena tätä viimeistä vaihetta varten. Lähinnä tarkoitan tuota pahvilaatikkoa. Se näytti jo omissa silmissäni valmiilta, kunnes sain työhuoneelleni toisen näkemyksen, jonka mukaan "noissa pahvilaatikoissa näkyy vanhojen teippien jälkiä ja muuta ..." Tämän mielipiteen rohkaisemana rohkenin vielä kerran maalaamaan itse laatikkoa, ja tulihan siitä elävöittyneempi. Mutta toisesta mielipiteestä, jonka mukaan maalaukseen ei tarvittaisi muuta kuin laatikko en ottanut neuvoa, vaan lähdin toteuttamaan näkemystä tai visiota, joka minulla tästä maalauksesta alun perin oli. Ideaa.

Pitäisi vain saada jalat näyttämään läpikuultavilta, siltä kuin ne olisivat liikkeessä ja "kaksoiskuvana". En tunne oikeaa valokuvaustermiä.

Sitten edellisestä kirjoituksesta silta tähän.

Kuvassa syntymäpäivävieraaksi hiukset letitettyinä ja laitettuina saapunut Maija.

Muotokuva, jonka motiivi muuttui

2011-03-04T08:31:00.000-08:00

Minulla oli tumma pohja, johon oli jo maalaus-tekninen ideakin; hymy, joka häivenee taustan pimeään. Muotokuvan olisin toteuttanut siis maalaamalla kasvot ohuella maalilla mustaan kankaaseen. Ideana hymyn hetkellisyys ja ainutkertaisuus olisi ehkä tämän teknisen ilmentymisensä vuoksi ollut liian tarkoituksellinen.

Keksin pohjalle kuitenkin muuta käyttöä. Maalauspohja oli alkujaan vedellä ohennetulla temperapigmentillä kauttaaltaan sävytetty valmistettuani sen lähes päivälleen tasan vuosi sitten. Sävyltään ruskeahkon guassipinnan peitin viime syksynä mustalla öljyvärillä. Yritin ohentaa öljyväriä niin paljon kuin pystyin ilman valumis-efektiä, mutta maaliaineesta tuli silti liian paksua sen peittäessä koko aiemman sävyn. Löydettyäni uuden kuva-aiheen lapsuuteni valokuvista tiesin pohjan olevan liian musta, joten aloin vaalentamaan sitä ensimmäisessä kuvassa näkyvällä sävyllä.

Tässä toisessa kuvassa näkyy, kuinka olen käsitellyt koko pohjan samalla värisävyllä toivoen sen vaalentavan hieman mustaa pohjaa. En kuitenkaan halunnut peittää mustaa kokonaan, vaan yritin taas ohentaa maalia niin paljon kuin pystyin. Olen viime aikoina ollut kiinnostunut tällaisista kuulto-efekteistä. Väri alkoi kuitenkin valumaan paikoin, joten olin ohentanut liikaa.

Tekniikan vaikeudesta päättelin, etten ehkä olisi onnistunut toteuttamaan alkuperäistä ideaa. Tässä mielessä hyvä, että taulun toteuttaminen kaatui muihin asioihin kuin minuun, jotten pettynyt turhaan.

Viimeisessä kuvassa näkyy tähän tauluun valitsemani kuva-aihe jo suurpiirteisesti luonnosteltuna, koska en malttanut olla käsittelemättä vielä märkää maalia luonnostelun osana.

Suunnitelma mönkään

2010-12-03T12:58:00.000-08:00

Jaa, eipä tuo idea toiminu sittenkään. Vaikee sanoo, näin äkkiseltään, mikä meni vikaan. Teknisesti en osannut sitä toteuttaa. Vaikka hyvä idea olikin. Ehkä myöhemmin - sen verran voin kertoa, että taulussa oli lasia ja paperia, jos sen joskus myöhemmin pystyn toteuttamaan. Eivätkö taiteilijat asetakin itselleen tavoitteita, joita ei ehkä pysty toteuttamaan? Sillä aikaa mahdolliset lukijani voi käydä joulukuun aikana galleria Harhan näyttelyssä:
http://www.harhaa.org/2010/12/v-5iita-taideyhdistys-harhan-5-vuotisjuhlanayttely.html

Suunnitelman vaihto

2010-10-29T04:09:00.000-07:00

En maalaakaan untani tauluksi. Ei ollut tarpeeksi mielenkiintoinen idea, jotta sen tauluksi asti kannattaisi toteuttaa. Suunnitelmasta luopuminen pakotti kuitenkin miettimään muita ideoita, joita on ollut. Yksi ideoista nousi esiin, kun tällä kertaa keksin senkin, kuinka sen voi toteuttaa. Siitä seuraavassa blogimerkinnässä.

Uusi taulu

2010-10-05T10:35:00.000-07:00

Viime yönä näin painajaista. Tuo uni palasi mieleen vielä myöhemminkin. Ehkä syynä on se, että uni oli ahdistavuudessaan tarpeeksi irrationaalinen. Sain siitä aiheen maalaukselle. Tämä on kirjattava tänne ylös, jotta toteutan tuon maalauksen; lisään tänne työvaiheita pitkin loppusyksyä. Näin ehkä saan maalauksen valmiiksi, kun muuten aikomuksista on helppo livetä.

Kutsu

2010-03-16T06:41:00.000-07:00

Tervetuloa Ahjon näyttelyyn, jossa minulta on kaksi opinnäytetyöhöni liittyvää maalausta sekä yksi viime vuonna valmistunut maalaus, joka sekin liittyy jollakin tavalla opinnäytetyöhöni.

Oli niin paljon todistettavaa - onhan kyseessä opinnäytetyö, taidonnäyte. Siksi harmittaa, etten täysin onnistunut tavoitteissani. Tämä vaikutti jonkin verran myös työskentelyyni, koska vaihtoehtona oli vain onnistuminen. Se ei ollut niin vapautunutta kuin soisi.

Lisäksi minulla oli selkeät ideat, jotka tahdoin toteuttaa. Kuinka tuo on yhdistettävissä spontaaniin tekemiseen? Mikäli näitä aiheita jatkan, maalaan elävästä mallista. Onhan tässä vielä kevättä jäljellä. Ehkä olen vasta tutkimisvaiheessa.

Vastahanka

2010-03-13T20:58:00.000-08:00

Opinnäytetöistäni tulee surkeita. Itseruoskinnan sijasta olen alkanut etsiä epäonnistumiselleni syitä ympäriltäni. Miten tällaisessa maassa, jossa rakenteet ovat kunnossa ja kaikki toimii, mutta ei ole kohta lainkaan sitä mitä kutsutaan elämäksi voisikaan onnistua. Tarvitsen boheemimpaa meininkiä. On eri asia nähdä paljaita tissejä ja maalata niiden innoittamina kuin erilaisten mielenrakennelmien avulla suggestoida taas itsensä "luomistilaan". Taidan lähteä livohkaan. Tietysti ei ole miestä jos ei osaa ottaa naista, mutta mitä tehdä kun tuokin asia on pilattu oletuksilla ja odotuksilla ja sillä mitä voi tehdä väärin. Kaikki ajattelevat vain omaa hyötyään - ja sitä optimaalisesti. Näin pitkälle on mennyt "tehdä parhaansa". Sinun tehtäväsi on antaa meille parhaasi - sen jälkeen kun olet kammennut vaikeasti ylös itsesi vaikeuksista. Usotsie etten semmoseen ala?

Talvisodan veteraani Veikko Kettusen muotokuva

2010-03-12T21:44:00.000-08:00

5.12.2009-10.3.2010

Sain mahdollisuuden maalata 95-vuotiaan sotaveteraanin muotokuva.

Ensimmäinen maalauskerta oli malliin tutustumista ja suuripiirteistä alusmaalausta.

Toisella kerralla melko reipas ote jatkui. Tämän maalasin jo valokuvan pohjalta kuten seuraavankin kuvan.

Kuhmon Talvi -näyttelyyn aikaansaamani maalaus ja 10.3. elävästä mallista viimeistelemäni muotokuva. Sävyero maalauksissa ei ole näin vahva, vaan valokuvat niistä on otettu erilaisissa valaistuksissa.

En ole ennen oikeastaan maalannut muotokuvaa ja opinkin tästä paljon tulevia muotokuvia ajatellen. Ihmisen kuvaamisessa on omaksuttava täysin eri keinoja kuin asetelmassa tai maisemassa.

Tilapäinen mielen häiriö

2010-02-21T03:39:00.000-08:00

Kirjaan tämän nyt ylös, jotta asia pysyisi selkeänä. On mentävä asian ytimeen, käytettävä kaikki keinot mitä tekniikka suo. Mentävä pitkälle. Tämän tajusin lopputyötä tehdessäni, sen muistan ehkä myöhemmin. Prosessi on ollut antoisa jo tähän mennessä tässä mielessä, tulevia ajatellen. Aion kuitenkin onnistua myös tavoitteessani saada maalauksista sen näköisiä, kuin haluan.

Se vain saa mieleni levottomaksi, ja samalla pitäisi pystyä tiettyyn harkitsevaisuuteen. Tulevia töitä ajatellen olen oppinut tästä paljon, aion pitää tämän mielessäni. Aihe on haastanut minut tuntemattomille vesille ja saanut ottamaan kaikki hyödyt irti niistä asioista, jotka ovat vahvuuksiani. Aika on myös rajallinen enkä aio jankata tätä moneen kertaan.

Vaikea laittaa näin vaistonvaraisia asioita sanoiksi, joten sekavaa tekstiä syntyy. Blogi on kuitenkin kokeilemisenarvoinen väline tietynlaiselle ajattelulle. Joutuu miettimään mitä ei muuten miettisi.

2010-02-19T16:11:00.000-08:00

Heti, kun saan tämän opinnäytetyön tehtyä aloitan tupakka-lakon. Tämä on lupaus - ei tämä koskaan mitään hyvää mulle oo tuonu. Paitsi nyt vähä ajatteluu virkistää ja tuollee, mutta ehkä pitäis kokeilla miltä "raittiina" olo maistuu? Olen polttanu nyt 11 vuotta, ja savu siiinä (riippuvuisuuus) on varmaan jo tehny tehtävänsä? So, long my darling!

"liian vaikeeta"?...

2010-02-18T07:50:00.000-08:00

En tiedä, pääsenkö tavoitteeseeni saada maalaukset tämän kuun aikana valmiiksi. Yllättävän vaikeat aiheet, vaatii paljon ajatustyötä ennen varsinaista työskentelyn aloittamista. Mutta ei ollut tarkoituskaan päästä vähällä, vaan omaksua joitakin uusia asioita, jotka näen mielenkiintoisina ja oleellisena myöhemmän työskentelyni kannalta. Kun kerran on joitakin ajatuksia, mihin suuntaan ilmaisuaan ja maalaustyyliään viedä, niin samahan ne on opinnäytetyössä koettaa käsitellä. Onko kyse oppimisprosessista, jos tietää millainen työn on oltava, mutta keinot ja toteutustapa siihen on jotakin mitä ei ole ennen tehnyt? Olen vain hautonut näitä aiheita pääni sisällä niin pitkään, että tässä vaiheessa ei ole muita mahdollisuuksia kuin saada ne näyttämään siltä kuin haluan. Koen epäonnistuneeni, jos ne eivät näytä samalta kuin mielikuvissani. Täytyy viedä ideat loppuun saakka, en hyväksy itseltäni kompromisseja tässä maalaustyöskentelyssä. Etunani on edellisistä samankaltaisista työskentelyrupeamista kertynyt tuntemus työskentelyn eri vaiheista. En pety ja turhaudu niin helposti, kun tiedän kuitenkin mistä suunnasta ratkaisua lähteä etsimään. Siinäkin mielessä tämä sopii koulutuksen päättäväksi prosessiksi - en ole ennen lähtenyt työskentelemään näin tavoitteellisesti ja tiedostavasti.

Sävyjen etsimistä

2010-02-06T08:32:00.000-08:00

Opinnäytetyön fyysiset työt olisi saatava tämän kuun aikana valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä että aloitan työskentelemään sen kanssa melkein päivittäin. Tänään tein toisen harjoitelman pastellityöstä. Siitä tuli melkein samanlainen kuin ensimmäisestä. Tosin näiden kahden välillä on kulunut aikaa 2,5 viikkoa, minä aikana on selkiytynyt näkemykseni työn toteuttamistavasta. Silti en saanut tämänpäiväiseen työhön tuota näkemystä. Aion pudottaa käyttämieni sävyjen määrän kahteen, koska kuva on vielä liian sekava, eikä palvele aiheessa tutkimiani asioita. En kuitenkaan epäile, että kuvasta tulisi näin liian yksinkertainen, jos onnistun vain löytämään oikeat sävyt. Oikeiden värisävyjen miettimiseen menee muutama päivä, joten huomenna aloitan akvarellin.

Uusi aamu

2010-01-17T06:18:00.000-08:00

Jostain syystä loppuvuosi ei ole minulle ominaisinta maalausaikaa. Ehkä se johtuu pimeydestä, mutta yleensäkin koen onnistuneeni parhaiten alkukevättalvesta ja alkusyksystä. Osallistuin loka- ja marraskuussa mallimaalaukseen, mutta tunsin alittaneeni itseni teknisesti, en ole siis tyytyväinen aikaansaannoksiini.

Yhdessä kuvassa sain aikaan jotakin tavoittelemaani. Edessä on opinnäytetyö, jonka aihe on alastonkuva. Minulla on jo erilaisia ajatuksia aiheesta. Maalaan erityyppisten valojen avulla, ja tavoite on tuoda käsityötaidolle arvoa.

2009-10-29T05:19:00.000-07:00

Maalasin nopeaan tahtiin taas yhden hylätyn säilytysastian. Hauskaa oli, en tiedä mikä tässä aiheessa viehättää minua. Saattaahan tällä tietysti saada linkolaleiman otsaansa, koska jatkuvan taloudellisen kasvun ja teknologiasuuntautuneen yhteiskunnan kyseenalaistaminen on vihamielistä. Eikö se ole aika pelottavaa?

Koetin maalata koko teoksen yhdellä kertaa, siis jatkaen edellisen kerroksen ollessa vielä märkä. Mielenkiintoista jälkeä sillä saa - sopi ainakin tähän aiheeseen. Tällainen on jo vähän aikaa ollut mielessäni, ja nyt tuli hyvä tilaisuus kokeilla. En etsi näitä aiheita, ne löytävät minut. Kävellessäni ja miettiessäni kesällä mitä maalaustaide oikeastaan on, löysin öljytynnyrin, jonka pinnasta maali oli jo osittain lohkeillut pois. "Tuossahan se on!" ajattelin ja jatkoin matkaa syksy sydämessä.

Päiväkirja

2009-09-04T09:12:00.000-07:00

Sain juuri valmiiksi melko isokokoisen (70 x 100 cm) maalauksen, jonka parissa olen työskennellyt kuukauden ajan. Kerrosmaalaus alkaa toimia maalauksissani - siitä kuvallisena esimerkkinä valokuvat neljän eri työvaiheen jälkeen. Työrupeamia oli kaikkiaan viisi, mutta valitettavasti poistin vahingossa kamerastani valokuvan ensimmäisen työskentelyn tuloksesta.
Lisäksi maalasin harmahtavan sävyisen pohjakerroksen aivan alussa, mutta siitä en nyt viitsinyt ottaa kuvaa.

Toisen kerroksen jälkeen

Kolmas työskentelykerta; alan etsiä varjokohtia ja lisään ihon sävyjä.

Neljännellä kerralla menin ehkä jopa liian pitkälle kerrosmaalauksessa. Etenkin puolivarjojen sävyt menettivät terävyytensä, kun maalasin niidenkin päälle.

Vaikka kerrosmaalaus-tekniikalla maalataankin, niin ei sitä kauttaaltaan koko maalauksessa tarvitse käyttää. Vasemmanpuoleisessa kuvassa vielä kiehtovat sävyerot, jotka menetin kun noudatin tekniikkaa liian orjallisesti. Tämä olkoon opiksi minulle tulevaisuudessa.

Valmis teos. Viimeisellä kerralla etsin valokohtia, lisäsin hiukan varjokohtiin tummuutta, maalasin mekon sekä kasvin, ja lopuksi sain signeerata työn lempivärilläni vihreällä.
Viimeinen työskentelyrupeama kesti yli neljä tuntia, kun aiemmissa olin selvinnyt parilla tunnilla. Mutta työ palkittiin.

Maalauksen eteneminen

2009-03-26T04:54:00.000-07:00

Huomasin, että valokuvaaminen on kätevä tapa seurata omaa työskentelyään, josta voi oppia aina jotain uutta. Syynä ovat myös "pilalle menneet" maalaukset; valokuvien avulla voi miettiä missä vaiheessa jokin meni vikaan ja miksi. Maalaaminen on kuitenkin niin intuitiivista hommaa, että työvaiheita on vaikea muistella jälkikäteen.

Aiheena maalauksissa on valo - tässä nimenomaisessa se, kuinka valo lankeaa rakennusten katoille ja seiniin. Kohde on elokuvateatteri Tapion katto, jos joku sen haluaa tietää.

Uutta putkeen !

2009-02-26T12:21:00.000-08:00

Syksyn maalausprojektin työt menivät sitten perseelleen, joten en taida lisätä niitä LOPULLISIA töitä tänne ollenkaan. Kurssin arvosanaksi sain 3, kun lähempänä lopputulosta olisi vastannut 2.

Nooh, onneksi on uudet aiheet, joiden parissa painiskella ja ehkä lisäänkin kuvia niistä tänne piakkoin. Ja syksyhän on niin vitun synkkä vuodenaika, ettei silloin tahdo kuin mennä oman päänsä sisälle.

Maalausprojekti

2008-12-09T06:09:00.000-08:00

Työn alla on tänä syksynä muun muassa kolmen maalauksen sarja aiheesta "minä ja ympäristö".

Aloitin maalaukset sävypohjan maalaamisella temperalla, jonka jälkeen käsittelin pohjat kauttaaltaan dammar-hartsilla. Otin esiin myös valokohdat valkoisella värillä.

Työskentely jatkui sävyjen etsimisellä.

Kokeilin projektin aikana ensimmäistä kertaa stannaus-tekniikkaa.