Työlistymissuunnitelmaani kuuluu hakea kahta (2) työpaikkaa kuukaudessa säilyttääkseni työttömyyskorvaukset. Täällä päin se on haasteellista varsinkin kulttuurialalla. Joten määrä on realistinen. Hain hankekoordinaattorin virkaan. Taidetta ei tervaa! Se oli hankkeen nimi. Jo nimi paljastaa taustalla olevan ajatuksen tervan luoman elinkeinon korvaamisesta taiteella ainakin mielikuvatasolla. Mutta se toimii johdattelevana esimerkkinä tekstiini.
Suomessa taide ja kulttuuri on sitä, että jokin instituutio tai instanssi rahoittaa kulttuuria toivoen saavan lahjoituksena saaduilta tai kerätyiltä verorahoilta vastineeksi laajemmille kulttuurisille arvoille sopivan tuloksen. Pelkkää hyväntekeväisyyttä - vaikka populistiset voimat ja piirit saadakseen poliittista ja yhteiskunnallista valtaa niin uskottelevat - se kulttuurin tukeminen ei siis ole. Kun lähdin itse melko vahvasti kunnan elinvoimapolitiikkaan ja positiivisen virinän tuomiseen kytkeytyneestä kulttuurikeskuksesta entisestä kotikaupungista, kuulin taidekeskuksen uuden vastuuhenkilön kertovan uudesta kuntalaista käsissään paperinippu, mihin velvoite kunkin kunnan kulttuurin tukemisesta on kirjattu. Mikään taho ei kuitenkaan toimi pelkästään kuntien (kaupunkien) rahoituksen varassa. Tarvitaan muunlaisia tukimuotoja, ja tässä tulee valtion rooli hoitaa tonttinsa niin, että kulttuurielämälle on mahdollista hakea eri tukimuotoja ja kehittää toimintaansa.
Kunnat ja valtio ovat halukkaita ja kykeneviä laittamaan rahaa alueensa markkinointiin niin mainosten kuin muun visuaalisen ja tekstuaalisen kuvaston muodossa. Kuitenkin, kaikitenkin, varsinaisen sisällön ja tulevalle kulttuurille lähtöpohjaa tekevän mielteen muodostavat ruohonjuuritason toimijat ja taiteilijat. En arvosta pelkureita, jotka piiloutuvat hallinnollisten mekanismien taakse ja käyttävät hierarkkisesti yhteiskunnallista nimitystään vieläpä hankaloittaakseen jo ahtaalla ja köyhinä toimivia kulttuurintekijöitä, taiteiljoita. Siinä kun jonkin hankkeen nimi voidaan ottaa menneestä tulonlähteestä vaatimattomissa olosuhteissa toimineilta sukupolvilta, voi myös olla olevinaan suomalaisen taiteen puolella kun "kaikki täyttyy ainakin kirjaimen jos ei hengen tasolla". Minun ei tarvinnut mennä piiloon yhteiskunnan rakenteellisten arvovalta-asemien taakse luodessani mahdollisuuksia erilaisille näkemyksille ja ihmisryhmille laittaessani samalla itseni alttiiksi kriittiselle ja omille arvoille sopimattomille ulostuloille. Mahdollistaen silti taiteen ja muun kulttuurin ilmenemismuodot. Jos on saavuttanut yhteiskunnallisen aseman joka näyttää antavan oikeuden toimia suomalaisen kulttuurin puolesta kuin omaisi oikeuden kaikkiin kulttuurin saavutuksiin voi silti toimia väärin.
