Maalasin nopeaan tahtiin taas yhden hylätyn säilytysastian. Hauskaa oli, en tiedä mikä tässä aiheessa viehättää minua. Saattaahan tällä tietysti saada linkolaleiman otsaansa, koska jatkuvan taloudellisen kasvun ja teknologiasuuntautuneen yhteiskunnan kyseenalaistaminen on vihamielistä. Eikö se ole aika pelottavaa?
Koetin maalata koko teoksen yhdellä kertaa, siis jatkaen edellisen kerroksen ollessa vielä märkä. Mielenkiintoista jälkeä sillä saa - sopi ainakin tähän aiheeseen. Tällainen on jo vähän aikaa ollut mielessäni, ja nyt tuli hyvä tilaisuus kokeilla. En etsi näitä aiheita, ne löytävät minut. Kävellessäni ja miettiessäni kesällä mitä maalaustaide oikeastaan on, löysin öljytynnyrin, jonka pinnasta maali oli jo osittain lohkeillut pois. "Tuossahan se on!" ajattelin ja jatkoin matkaa syksy sydämessä.
torstai 29. lokakuuta 2009
perjantai 4. syyskuuta 2009
Päiväkirja
Sain juuri valmiiksi melko isokokoisen (70 x 100 cm) maalauksen, jonka parissa olen työskennellyt kuukauden ajan. Kerrosmaalaus alkaa toimia maalauksissani - siitä kuvallisena esimerkkinä valokuvat neljän eri työvaiheen jälkeen. Työrupeamia oli kaikkiaan viisi, mutta valitettavasti poistin vahingossa kamerastani valokuvan ensimmäisen työskentelyn tuloksesta.
Lisäksi maalasin harmahtavan sävyisen pohjakerroksen aivan alussa, mutta siitä en nyt viitsinyt ottaa kuvaa.
Toisen kerroksen jälkeen
Kolmas työskentelykerta; alan etsiä varjokohtia ja lisään ihon sävyjä.
Neljännellä kerralla menin ehkä jopa liian pitkälle kerrosmaalauksessa. Etenkin puolivarjojen sävyt menettivät terävyytensä, kun maalasin niidenkin päälle.
Vaikka kerrosmaalaus-tekniikalla maalataankin, niin ei sitä kauttaaltaan koko maalauksessa tarvitse käyttää. Vasemmanpuoleisessa kuvassa vielä kiehtovat sävyerot, jotka menetin kun noudatin tekniikkaa liian orjallisesti. Tämä olkoon opiksi minulle tulevaisuudessa.
Valmis teos. Viimeisellä kerralla etsin valokohtia, lisäsin hiukan varjokohtiin tummuutta, maalasin mekon sekä kasvin, ja lopuksi sain signeerata työn lempivärilläni vihreällä.
Viimeinen työskentelyrupeama kesti yli neljä tuntia, kun aiemmissa olin selvinnyt parilla tunnilla. Mutta työ palkittiin.
Lisäksi maalasin harmahtavan sävyisen pohjakerroksen aivan alussa, mutta siitä en nyt viitsinyt ottaa kuvaa.
Toisen kerroksen jälkeen
Kolmas työskentelykerta; alan etsiä varjokohtia ja lisään ihon sävyjä.
Neljännellä kerralla menin ehkä jopa liian pitkälle kerrosmaalauksessa. Etenkin puolivarjojen sävyt menettivät terävyytensä, kun maalasin niidenkin päälle.
Vaikka kerrosmaalaus-tekniikalla maalataankin, niin ei sitä kauttaaltaan koko maalauksessa tarvitse käyttää. Vasemmanpuoleisessa kuvassa vielä kiehtovat sävyerot, jotka menetin kun noudatin tekniikkaa liian orjallisesti. Tämä olkoon opiksi minulle tulevaisuudessa.
Valmis teos. Viimeisellä kerralla etsin valokohtia, lisäsin hiukan varjokohtiin tummuutta, maalasin mekon sekä kasvin, ja lopuksi sain signeerata työn lempivärilläni vihreällä.
Viimeinen työskentelyrupeama kesti yli neljä tuntia, kun aiemmissa olin selvinnyt parilla tunnilla. Mutta työ palkittiin.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Maalauksen eteneminen
Huomasin, että valokuvaaminen on kätevä tapa seurata omaa työskentelyään, josta voi oppia aina jotain uutta. Syynä ovat myös "pilalle menneet" maalaukset; valokuvien avulla voi miettiä missä vaiheessa jokin meni vikaan ja miksi. Maalaaminen on kuitenkin niin intuitiivista hommaa, että työvaiheita on vaikea muistella jälkikäteen.
Aiheena maalauksissa on valo - tässä nimenomaisessa se, kuinka valo lankeaa rakennusten katoille ja seiniin. Kohde on elokuvateatteri Tapion katto, jos joku sen haluaa tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)