Maalasin nopeaan tahtiin taas yhden hylätyn säilytysastian. Hauskaa oli, en tiedä mikä tässä aiheessa viehättää minua. Saattaahan tällä tietysti saada linkolaleiman otsaansa, koska jatkuvan taloudellisen kasvun ja teknologiasuuntautuneen yhteiskunnan kyseenalaistaminen on vihamielistä. Eikö se ole aika pelottavaa?


















Koetin maalata koko teoksen yhdellä kertaa, siis jatkaen edellisen kerroksen ollessa vielä märkä. Mielenkiintoista jälkeä sillä saa - sopi ainakin tähän aiheeseen. Tällainen on jo vähän aikaa ollut mielessäni, ja nyt tuli hyvä tilaisuus kokeilla. En etsi näitä aiheita, ne löytävät minut. Kävellessäni ja miettiessäni kesällä mitä maalaustaide oikeastaan on, löysin öljytynnyrin, jonka pinnasta maali oli jo osittain lohkeillut pois. "Tuossahan se on!" ajattelin ja jatkoin matkaa syksy sydämessä.