AJATUKSIA TAITEEN HINNASTA                                               Taiteen hinta -seminaari
                                                                                                  Taidekeskus Ahjo 20.5.2016
Juha Kettunen, kuvataiteilija

2016

Taiteen ja kaupallisuuden suhde on mutkikas – ja taiteen kaupallisuuden. Kuinka paljon ja millä ehdoin taiteen tulisi markkinoida itseään ja tulla nähdyksi markkinatalouden ehdoilla?

Näihin asioihin koetan tässä tekstissä pureutua, ja kertoa samalla kuvataiteilijan asemasta.

Voin puhua vain omalla suullani omista kokemuksistani kertoessani kuvataiteilijan arjesta ja työstä. Valmistuttuani kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2010, olen sen jälkeen koettanut tehdä taiteesta itselleni ammattia. Erilaiset lyhytkestoiset työt kuvataiteeseen ainakin jollakin tavalla liittyen ovat tulleet tutuksi, samalla kun olen pyrkinyt tekemään omaa taidetta ja edesauttamaan onnistumisprosenttiani siinä.

Jostakin syystä koen taiteen itseisarvona merkittäväksi. Todisteluja on toki esitettävä, eikä monellekaan käy talouden kysynnän ja tarjonnan ulkopuolelle asettuva ajatus. Tämä ajatus on merkityksellinen muista syistä.

Taide voi muodostaa merkityksen tarpeelle, jota mikään muu – viihde tai kaupalliset ratkaisut – omista rakenteellisista syistään, eivät pysty ihmiselle tuottamaan. Lainalaisuudet, joita taiteessa on toimivat eri periaatteiden mukaan kuin tarpeelle selittää taloudellisesti kannattava systeemi. Ihan jo siitä syystä, että näkisimme monenlaista, monimuotoista, erilaista taidetta, on oltava taiteen mahdollista tuottaa itsensä omalakisesti, ei pelkästään – ainoastaan – taloudellisen järkevyyden perusteella.

Monet kuvataiteilijat täällä tietävät mistä puhun; taiteen tekemisestä on usein joutunut maksamaan saadakseen taiteensa esille. Se on silti ollut merkittävää, merkittävämpää kuin jokin muu ostos tai hyödyke, jonka samalla rahalla olisi saanut.

Kerronko kokemuksistani Ahjon näyttelyistä? Miksi teokset saavat minut tuntemaan olevani taidenäyttelyssä – taiteen parissa eikä myyntitapahtumassa? Koen olevani taidenäyttelyssä, kun kukaan ei tarjoa sinulle mitään, sinun ei tarvitse miettiä mitä tarkoitusta varten joku jotakin tekee. Voit miettiä sitäkin, mutta sinun ei tarvitse. Tällainen kokemus on tärkeää ihmiselle: et tiedä mitään siitä, mitä ympärilläsi on. Ei ole ennakkokäsityksiä. Jo tämä riittäisi perustelemaan taiteen tarkoituksen, jos joku sellaista kysyy.

Taidenäyttely saattaa rikkoa myös käsityksiäsi siitä, mihin tällainen taidekonteksti itsessään liittyy. Et ole odottanut näkeväsi juuri sitä, mitä näet.

Originaalin ja hyvän taiteen tunnusmerkit? Ainoastaan kokemusten avulla ne on laskettavissa, ei laskelmoiden ja laskutoimituksia tehden. Vapaan taiteen merkitys on elintärkeä ja originaali. Sen voi tuottaa vain taide ja taideyhteisöt. Se tae – tai lupaus – pyhä, ostamaton. Tuottaa keskustelua ja kysymyksiä toteamusten sijaan.

---

Keskustelu. Taide tuo epäilyksiä jo valmiiksi todettuun. Varmasti mietitte, mitä järkeä on enää maksaa jostakin ylimääräisestä, kun kysyntään ja tarjontaan perustuva toimintatapa on jo olemassa. Vai luotammeko kysyntään ja tarjontaan perustuvaan toimintatapaan erehtymättömästi, sen kykyyn saada kaikki merkitykset ja niiden arvo puhtaasti esiin vai olisiko sittenkin hyödyllistä pitää yllä ajatusta vapaasta, omista lähtökohdistaan ponnistavasta taiteesta?

Mikä tarve minulla on tehdä taidetta? Se muodostuu tekemisen sisäsyntyisyydestä, siitä että teen tekemisen takia, ja jatkan tekemistä tekemisieni pohjalta ja ulottamana. Raha näyttelee sivuosaa tässä prosessissa, ainoastaan mahdollistavana tai rajaavana kehyksenä. Jatkan tekemistä niin kauan kuin minulla on mahdollisuuksia ja sisäistä paloa. Tämä on työtä, josta ei saada palkkaa – jossa kuitenkin on oltava ammattilainen. Saan syyttää valinnoistani vain itseäni, maksaa taiteen hinnan. Muutakaan en voi.

Olen kehittänyt itseäni taiteen parissa koko elämäni tähän päivään saakka, ja onnistun kohta. Hintaa on maksettu pitämällä oma itse toimintakykyisenä, valmiina – herkkänä ja vahvana. Hintaa on maksettu myös teosten äärellä. Omaa tekemistäni olen myös koettanut ohjata kaupalliseen suuntaan, sillä tavalla, että se tuntuisi vastaanottajille mielekkäältä. Silti kaikesta tekemisestä katoaa pohja, ellei tekeminen myös itselle ole merkityksellistä. Homman pitää ensin maistua itselle hyvältä, ennen kuin se voi maistua muille.

Taiteen hinta muodostuu teoista, jotka synnyttävät taidetta – työstä joka tehdään parhaimman mahdollisen taiteen eteen, työstä, joka tehdään taidetta mahdollistavien tekojen eteen.