Valonhämyä

Kävin taas maalaamassa töiden päälle tällä kertaa kolme tuntia ja olen kuten kuvista näkyy maalannut tätä taulua eteenpäin muulloinkin sitten viime merkinnän. Tällä kertaa oli vuorossa tumman läpikuultavan kerroksen maalaaminen, ovathan nuo kuitenkin luolassa tai jossakin missä ei ole paljon valoa. Halusin kokeilla voiko tällä temperalla jolla nyt työskentelen saada aikaan ohutta kuultavaa kerrosta. Halusin siis kokeilla samaa kuin viime vuoden kevään maalaussessioissa jolloin kuitenkin maalasin öljyväreillä. Temperaa  voi ohentaa hieman enemmän kuin öljyväriä, joskin tasaisen kerroksen aikaansaaminen on melkoista työtä. Akryyli glaze mediumineen taitaisi olla tällaiseen työskentelyyn tehokkain, mutta jotenkin karsastan akryyliä. Jokin vimma minulla on maalata kuitenkin tällä tavalla, koska olisihan oikea tapa maalata sekoittaen sävyt jo paletilla siksi mitä niiden on tarkoitus edustaa. Osaan kyllä maalata siten - tai ehkä juuri siitä on kyse, että koetan puoliväkisin jotain toisenlaista. Muutkin nyt käsillä olevat ideat seuraavat tätä toimintatapaa - koetan varmaan jatkaa siitä mihin jäin vuosi sitten. Tämä maalaus ei taida olla valmis, mutten tiedä miten sitä pitäisi jatkaa. Maalasin vielä lopuksi noita "seinämiä" sen sijasta että olisin jättänyt sen seuraavaan kertaan. Siinä ehkä vähän epäonnistuin, mutta toisaalta; on sama olisiko se tapahtunut nyt vai ensi kerralla.

mythologia, tekhnologia, demokratia, estetiikka

Eilen lähdin tämänhetkiseltä työpaikaltani aiemmin kuin tavallisesti, ja päädyin työskentelytilaani kun tuntui että jotain pitäisi tehdä kun en ollut koko täyttä työpäivää töissä. Työskentelytilasta oli tarkoitus hakea vain pieniä pohjia joihin on tarkoitus maalata näyttelytöitä. Otinkin yllättäen isomman pohjan esille ja aloin maalaamaan sille mielessä pyörinyttä aihetta vaikkei ollut tarkoitus. En ole tainnut aloittaa vielä mitään maalausta näin nopeasti idean syntymisestä, sillä olen hahmotellut aihetta vasta viikon tai kaksi luonnoslehtiössä ja päässäni sen lähtiessä liikkeelle pääsiäisen aikaan nähdessäni vanhoissa piirroksissa kyyristelevän pojan. Ei ollut tosiaankaan tarkoitus aloittaa tätä maalausta vielä mutta jostainhan se alkaa.

Olen kirjoitellut kuvataiteen opiskelu-aikoinani tämän verran ajatuksia ylös. Olen lueskellut nyt näitä kirjoituksiani kun mietin mitä seuraavaksi tehdä tai antaako kaiken olla. Näistä kirjoituksista tulee jotain tai ei tule, se nähdään myöhemmin.

Välilakka

Olen päässyt nyt maalaustyöskentelyssäni siihen vaiheeseen, että sivelin välilakan alusmaalaukseen. Tein lakan muutamia viikkoja sitten jauhamalla dammarhartsia huhmarilla jauheeksi ja sekoittamalla sen tärpättiin. Seossuhde oli noin 1:1, mutten lisännyt tärpättiä jälkeenpäin, koska sekoitusastian pohjalle oli tarttunut jonkin verran dammarhartsia. Arvioin seossuhteen olleen tämän vuoksi noin 1 osa dammaria ja 2 osaa tärpättiä, mikä vastaisi jo loppulakan seossuhdetta. Kuvassa näkyy dammarhartsia, jauhettua dammarhartsia sekä tärpättiin sekoittunutta dammarhartsia.














Koskapa aioin selostaa koko työskentelyjärjestyksen kuten mainitsemassani ensimmäisessä blogimerkinnässä oli tarkoitus tehdä, niin tehdään se nyt: Kuvassa yksityiskohta maalauksesta ennen ja jälkeen lakan sivelyn. Tästä jatkan työskentelyä taas öljyväreillä. Ei kärsi vielä paljastaa koko teosta.

Pääsin vihdoin maalaamaan puolentoista kuukauden esivalmistelujen jälkeen. Maalausten toteutuksen miettiminen meni ihan loppumetreille asti, eli viimeiset mielessä pidettävät seikat ja esiin tulleet ideat tuli viimeisinä päivinä ennen maalauksen aloittamista. Nyt kaiken pitäisi olla niin valmiiksi mietittyä kuin voi, tai ainakaan en pysty keksimään tässä vaiheessa mitään mikä pitäisi ottaa huomioon tai tehdä toisin kuin olen suunnitellut.



















Aloitin valmistamalla maalausnesteen. Sekoitin kahteen kananmunaan suhteessa saman määrän pellavaöljyvernissaa. Aineet on ravistettava huolellisesti keskenään, jonka jälkeen lisätään sama määrä vettä. Kannellinen sekoitusastia on välttämätön. Onneksi on tullut sellaisia säilytettyä ja puhdistettua vaikka en tiennyt mitä varten.

Väripigmentin - joka on jauhetta - hiersin ensin pieneen määrään vettä, minkä jälkeen lisäsin maalausnestettä. Liiallisella maalausnesteen käytöllä on seurauksena valumisefekti. Pigmenttiä on kuitenkin ohennettava jotta saa aikaan ohuen värikerroksen.

Kahen kattilan välissä

Olen jatkanut siitä, mihin jäin eli kiinnittänyt loput kankaat kiilakehyksiin. Seuraavaksi on vuorossa eristäminen. Se tapahtuu liimavedellä, joka koostuu nimensä mukaisesti jänisliimasta ja vedestä suhteessa 75:1000. Puoleen litraan vettä lisäsin vajaat 40 grammaa jänisliimaa, ja annoin turvota yön yli. Ennen sivelyä kankaalle liimavesi on lämmitettävä, ja sitä varten hommasin kierrätyskeskuksesta käytetyn kattilan. (Tai oikeastaan tarvitsen kaksi kattilaa, mutta palataan siihen myöhemmin).















Eristämisen jälkeen minulla jäi jonkin verran liimavettä yli, joten aloin tehdä siitä pohjusteainetta. Arvioin jäljelle jääneen liimaveden määrän, ja lisäsin siihen saman määrän sekä liitujauhoa että väriainetta. Jokaista ainetta tuli siis saman verran. Liitujauhoa ja väriainetta ei kuitenkaan lisätä koko määrään liimavettä, vaan liimavettä lisätään sekoitettaessa. Lisäksi - koska teen puolirasvaisen pohjusteen - tähän seokseen on lisättävä pellavaöljyvernissaa 1/4 - 1/2 mittayksikköä ennen lopun liimaveden lisäämistä.


































Sitten vain sekoittelemaan. Näitä aineita ei tarvitse enää lämmittää, vaikka minun kattilani on kuvissa erehdyttävästi liedellä. Tosin minulla jäi pohjusteainetta seuraavaankin kertaan, jolloin sen voi käyttää vesihauteessa lämmitettynä (tähän tarvitsen toisen kattilan). Pohjusteen suljin ilmatiiviisti.





































Ylhäällä liimavedellä eristetty suuri pohja kuivumassa, alhaalla ensimmäisen kerran pohjustetut kankaat.

Kuinka paljon pohjustetta maalari kaikkiaan tarvitsee, jos hän on pohjustanut kertaalleen noin puolet kankaista käyttäen n. 1 litran pohjustetta ja hänen on pohjustettava kaikki kankaat kahteen kertaan ?

Hitto, oon unohtanut miten neliömetrit lasketaan, jotta voisin arvioida riittävätkö aineet mutta arvelen riittävän !














Pohjusteen teossa olen käyttänyt oppaana Veikko Kiljusen kirjaa Taidemaalarin materiaalioppi (1981).

Takaisin

Aiheenani on maalaus, johon alusmaalauksen teen tempera-tekniikalla. Joka vaatii, että pohjan maalaukseen on oltava huolellisesti tehty. Olen hankkinut pohjusteaineita, kankaita ja eilen sain tutulta puusepältä viimeisen päälle valmistetut kiilakehykset.


Tämä tekniikka on paluuta syksyllä 2008 koulussa käytyyn kurssiin, jonka tuotoksia on itseasiassa tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa. Silloin oli tarkoitus dokumentoida projekti blogiin, mutta kaikki ei tainnut mennä silloin ihan nappiin ja oli vähän tunnevyöryjä.


Sinällään jännää, että luokkakaveri tuosta koulusta sattui olemaan paikalla, kun aloin nyt tehdä tätä maalauspohjaa, ja auttoi muistelemaan miten se pohja oikein tehtiin. Oikeankokoisen pohjan pellavakankaasta sentään osasin leikata, mutta kankaan kiinnityksessä kiilakehyksiin tarvitsin apua sekä nitojaa lainaan.