perjantai 3. joulukuuta 2010

Suunnitelma mönkään

Jaa, eipä tuo idea toiminu sittenkään. Vaikee sanoo, näin äkkiseltään, mikä meni vikaan. Teknisesti en osannut sitä toteuttaa. Vaikka hyvä idea olikin. Ehkä myöhemmin - sen verran voin kertoa, että taulussa oli lasia ja paperia, jos sen joskus myöhemmin pystyn toteuttamaan. Eivätkö taiteilijat asetakin itselleen tavoitteita, joita ei ehkä pysty toteuttamaan? Sillä aikaa mahdolliset lukijani voi käydä joulukuun aikana galleria Harhan näyttelyssä:
http://www.harhaa.org/2010/12/v-5iita-taideyhdistys-harhan-5-vuotisjuhlanayttely.html

perjantai 29. lokakuuta 2010

Suunnitelman vaihto

En maalaakaan untani tauluksi. Ei ollut tarpeeksi mielenkiintoinen idea, jotta sen tauluksi asti kannattaisi toteuttaa. Suunnitelmasta luopuminen pakotti kuitenkin miettimään muita ideoita, joita on ollut. Yksi ideoista nousi esiin, kun tällä kertaa keksin senkin, kuinka sen voi toteuttaa. Siitä seuraavassa blogimerkinnässä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Uusi taulu

Viime yönä näin painajaista. Tuo uni palasi mieleen vielä myöhemminkin. Ehkä syynä on se, että uni oli ahdistavuudessaan tarpeeksi irrationaalinen. Sain siitä aiheen maalaukselle. Tämä on kirjattava tänne ylös, jotta toteutan tuon maalauksen; lisään tänne työvaiheita pitkin loppusyksyä. Näin ehkä saan maalauksen valmiiksi, kun muuten aikomuksista on helppo livetä.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kutsu

Tervetuloa Ahjon näyttelyyn, jossa minulta on kaksi opinnäytetyöhöni liittyvää maalausta sekä yksi viime vuonna valmistunut maalaus, joka sekin liittyy jollakin tavalla opinnäytetyöhöni.

Oli niin paljon todistettavaa - onhan kyseessä opinnäytetyö, taidonnäyte. Siksi harmittaa, etten täysin onnistunut tavoitteissani. Tämä vaikutti jonkin verran myös työskentelyyni, koska vaihtoehtona oli vain onnistuminen. Se ei ollut niin vapautunutta kuin soisi.

Lisäksi minulla oli selkeät ideat, jotka tahdoin toteuttaa. Kuinka tuo on yhdistettävissä spontaaniin tekemiseen? Mikäli näitä aiheita jatkan, maalaan elävästä mallista. Onhan tässä vielä kevättä jäljellä. Ehkä olen vasta tutkimisvaiheessa.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Talvisodan veteraani Veikko Kettusen muotokuva

5.12.2009-10.3.2010

Sain mahdollisuuden maalata 95-vuotiaan sotaveteraanin muotokuva.


















Ensimmäinen maalauskerta oli malliin tutustumista ja suuripiirteistä alusmaalausta.



















Toisella kerralla melko reipas ote jatkui. Tämän maalasin jo valokuvan pohjalta kuten seuraavankin kuvan.

Kuhmon Talvi -näyttelyyn aikaansaamani maalaus ja 10.3. elävästä mallista viimeistelemäni muotokuva. Sävyero maalauksissa ei ole näin vahva, vaan valokuvat niistä on otettu erilaisissa valaistuksissa.

En ole ennen oikeastaan maalannut muotokuvaa ja opinkin tästä paljon tulevia muotokuvia ajatellen. Ihmisen kuvaamisessa on omaksuttava täysin eri keinoja kuin asetelmassa tai maisemassa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Tilapäinen mielen häiriö

Kirjaan tämän nyt ylös, jotta asia pysyisi selkeänä. On mentävä asian ytimeen, käytettävä kaikki keinot mitä tekniikka suo. Mentävä pitkälle. Tämän tajusin lopputyötä tehdessäni, sen muistan ehkä myöhemmin. Prosessi on ollut antoisa jo tähän mennessä tässä mielessä, tulevia ajatellen. Aion kuitenkin onnistua myös tavoitteessani saada maalauksista sen näköisiä, kuin haluan.

Se vain saa mieleni levottomaksi, ja samalla pitäisi pystyä tiettyyn harkitsevaisuuteen. Tulevia töitä ajatellen olen oppinut tästä paljon, aion pitää tämän mielessäni. Aihe on haastanut minut tuntemattomille vesille ja saanut ottamaan kaikki hyödyt irti niistä asioista, jotka ovat vahvuuksiani. Aika on myös rajallinen enkä aio jankata tätä moneen kertaan.

Vaikea laittaa näin vaistonvaraisia asioita sanoiksi, joten sekavaa tekstiä syntyy. Blogi on kuitenkin kokeilemisenarvoinen väline tietynlaiselle ajattelulle. Joutuu miettimään mitä ei muuten miettisi.

torstai 18. helmikuuta 2010

"liian vaikeeta"?...

En tiedä, pääsenkö tavoitteeseeni saada maalaukset tämän kuun aikana valmiiksi. Yllättävän vaikeat aiheet, vaatii paljon ajatustyötä ennen varsinaista työskentelyn aloittamista. Mutta ei ollut tarkoituskaan päästä vähällä, vaan omaksua joitakin uusia asioita, jotka näen mielenkiintoisina ja oleellisena myöhemmän työskentelyni kannalta. Kun kerran on joitakin ajatuksia, mihin suuntaan ilmaisuaan ja maalaustyyliään viedä, niin samahan ne on opinnäytetyössä koettaa käsitellä. Onko kyse oppimisprosessista, jos tietää millainen työn on oltava, mutta keinot ja toteutustapa siihen on jotakin mitä ei ole ennen tehnyt? Olen vain hautonut näitä aiheita pääni sisällä niin pitkään, että tässä vaiheessa ei ole muita mahdollisuuksia kuin saada ne näyttämään siltä kuin haluan. Koen epäonnistuneeni, jos ne eivät näytä samalta kuin mielikuvissani. Täytyy viedä ideat loppuun saakka, en hyväksy itseltäni kompromisseja tässä maalaustyöskentelyssä. Etunani on edellisistä samankaltaisista työskentelyrupeamista kertynyt tuntemus työskentelyn eri vaiheista. En pety ja turhaudu niin helposti, kun tiedän kuitenkin mistä suunnasta ratkaisua lähteä etsimään. Siinäkin mielessä tämä sopii koulutuksen päättäväksi prosessiksi - en ole ennen lähtenyt työskentelemään näin tavoitteellisesti ja tiedostavasti.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Sävyjen etsimistä

Opinnäytetyön fyysiset työt olisi saatava tämän kuun aikana valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä että aloitan työskentelemään sen kanssa melkein päivittäin. Tänään tein toisen harjoitelman pastellityöstä. Siitä tuli melkein samanlainen kuin ensimmäisestä. Tosin näiden kahden välillä on kulunut aikaa 2,5 viikkoa, minä aikana on selkiytynyt näkemykseni työn toteuttamistavasta. Silti en saanut tämänpäiväiseen työhön tuota näkemystä. Aion pudottaa käyttämieni sävyjen määrän kahteen, koska kuva on vielä liian sekava, eikä palvele aiheessa tutkimiani asioita. En kuitenkaan epäile, että kuvasta tulisi näin liian yksinkertainen, jos onnistun vain löytämään oikeat sävyt. Oikeiden värisävyjen miettimiseen menee muutama päivä, joten huomenna aloitan akvarellin.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Uusi aamu




















Jostain syystä loppuvuosi ei ole minulle ominaisinta maalausaikaa. Ehkä se johtuu pimeydestä, mutta yleensäkin koen onnistuneeni parhaiten alkukevättalvesta ja alkusyksystä. Osallistuin loka- ja marraskuussa mallimaalaukseen, mutta tunsin alittaneeni itseni teknisesti, en ole siis tyytyväinen aikaansaannoksiini.

Yhdessä kuvassa sain aikaan jotakin tavoittelemaani. Edessä on opinnäytetyö, jonka aihe on alastonkuva. Minulla on jo erilaisia ajatuksia aiheesta. Maalaan erityyppisten valojen avulla, ja tavoite on tuoda käsityötaidolle arvoa.