Jaa, eipä tuo idea toiminu sittenkään. Vaikee sanoo, näin äkkiseltään, mikä meni vikaan. Teknisesti en osannut sitä toteuttaa. Vaikka hyvä idea olikin. Ehkä myöhemmin - sen verran voin kertoa, että taulussa oli lasia ja paperia, jos sen joskus myöhemmin pystyn toteuttamaan. Eivätkö taiteilijat asetakin itselleen tavoitteita, joita ei ehkä pysty toteuttamaan? Sillä aikaa mahdolliset lukijani voi käydä joulukuun aikana galleria Harhan näyttelyssä:
http://www.harhaa.org/2010/12/v-5iita-taideyhdistys-harhan-5-vuotisjuhlanayttely.html
1 kommentti:
Työkaverisi Kalle, terve!
Katselin CV:täsi, ja voin sanoa että sinulla on kyllin lahjoja ja riittävästi passiota, mutta yhtä vielä puuttuu: originaalisuutta.
Esimerkiksi ne vuoden 2007 impressionistiset kesämaalaukset ovat hyviä, veteen piirretyt viivat melkein kuin Renoirilla! Mutta siinäpä se. Maalauksesi on Renoirille alisteinen. Sen voi nähdä ja siitä voi puhua vain ja ainoastaan vertaamalla suureen mestariin. Vaikka pastissi tai jäljitelmä olisi kuinka hyvä, se on silti pastissi tai jäljitelmä. Tämä on länsimaisen taidehistorian suurin liikkeelle paneva voima: esikuva-ahdistus (anxiety of influence, kuten Harold Bloom sanoo).
Taide vaatii kolmea asiaa: Taitoa, Tunnetta ja Tuskaa. Tuo viimeksi mainittu markkeeraa tässä itsetuntemusta eli originaalisuuden aksioomaa ja reunaehtoa, mutta kun siihen piti saada t:llä alkava sana, niin tuska sieltä parahti... Mutta kysy vaikka Vincent van Goghilta, mitä se itsetuntemus on! Sitä itseään!
Mutta se oli mielenkiintoista mitä sanoit niistä maasta löytyneistä hylätyistä metallipurkeista. Seuraa ihmeessä sellaisia merkkejä! Taiteilijan tai kirjailijan tai dramaatikon tai vastaavan pitää olla vähän taikauskoinen suhteessa todellisuuteen. Pitää nähdä merkkejä.
Ja se on maaginen suhde luontoon, ja "yhteensattumien" löytäminen, joka avaa tien Itseen. Suosittelen lukemaan myös Jungia (Symbolit-niminen johdantoteos tai sen omaelämänkerta), joka on aivan korvaamaton kompassi ja kartta suunnistaa kohti Itseä ja aitoa originaalisuutta.
Pitää olla näkyä siitä mitä on tehtävä ja kykyä tehdä se. That's Art (not entertainment).
Ja lasten kanssa työskently auttaa maagisen suhteen uudelleenmuodostumiseen. Minä olen itsekin saanut aika kivasti puhdistetua aistejani pentujen kautta! Ja niitten kanssa pitää olla oma itsensä, ei voi muuta. Kun ne ovat itsekin sitä, vielä. Ennen kuin kulttuuri tulee ja nujertaa...
Minulla oli lukiolaisena vähän samanlainen kokemus kuin mitä sinulla sen vähän lohjenneen maalipurkin suhteen. Olin tuolloin kaupungin puutarhatyöntekijänä kitkemässä rikkaruohoja ja ajattelin kovasti käsitettä "kulttuuri". Ja kun näin sileäksi kitketyn pensaikon juuren, ajattelin kuin valaistuksen saaneena, että juuri tätä se kulttuuri sanan varsinaisessa mielessä on! Mutta sitten ruokatauolla näin siinä alkavan syksyisessä maisemassa syrjäsilmälläni kirjavasti ruostuneen rautaputken, ja ymmärsin, etten ymmärtänyt mitään...
Lähetä kommentti