Muotokuva, jonka motiivi muuttui

Minulla oli tumma pohja, johon oli jo maalaus-tekninen ideakin; hymy, joka häivenee taustan pimeään. Muotokuvan olisin toteuttanut siis maalaamalla kasvot ohuella maalilla mustaan kankaaseen. Ideana hymyn hetkellisyys ja ainutkertaisuus olisi ehkä tämän teknisen ilmentymisensä vuoksi ollut liian tarkoituksellinen.

Keksin pohjalle kuitenkin muuta käyttöä. Maalauspohja oli alkujaan vedellä ohennetulla temperapigmentillä kauttaaltaan sävytetty valmistettuani sen lähes päivälleen tasan vuosi sitten. Sävyltään ruskeahkon guassipinnan peitin viime syksynä mustalla öljyvärillä. Yritin ohentaa öljyväriä niin paljon kuin pystyin ilman valumis-efektiä, mutta maaliaineesta tuli silti liian paksua sen peittäessä koko aiemman sävyn. Löydettyäni uuden kuva-aiheen lapsuuteni valokuvista tiesin pohjan olevan liian musta, joten aloin vaalentamaan sitä ensimmäisessä kuvassa näkyvällä sävyllä.

Tässä toisessa kuvassa näkyy, kuinka olen käsitellyt koko pohjan samalla värisävyllä toivoen sen vaalentavan hieman mustaa pohjaa. En kuitenkaan halunnut peittää mustaa kokonaan, vaan yritin taas ohentaa maalia niin paljon kuin pystyin. Olen viime aikoina ollut kiinnostunut tällaisista kuulto-efekteistä. Väri alkoi kuitenkin valumaan paikoin, joten olin ohentanut liikaa.

Tekniikan vaikeudesta päättelin, etten ehkä olisi onnistunut toteuttamaan alkuperäistä ideaa. Tässä mielessä hyvä, että taulun toteuttaminen kaatui muihin asioihin kuin minuun, jotten pettynyt turhaan.




Viimeisessä kuvassa näkyy tähän tauluun valitsemani kuva-aihe jo suurpiirteisesti luonnosteltuna, koska en malttanut olla käsittelemättä vielä märkää maalia luonnostelun osana.