Tällä kertaa näytän ottaneen työskentelyyn otteen, jossa ohennetaan väriä reilusti. Kuultotyöskentelyä. Taisin mainitakin edellisessä blogi-merkinnässä niin, mutta en tiennyt että se tulee ulottumaan muihinkin töihin. Kerron ehkä noista muista töistä seuraavassa kirjoituksessa lisää, mutta joka tapauksessa ne ja näiden kuvissa olevien maalausten edelliset työvaiheet ovat toimineet ilman etukäteis-suunnitelmaani harjoituksena tätä viimeistä vaihetta varten. Lähinnä tarkoitan tuota pahvilaatikkoa. Se näytti jo omissa silmissäni valmiilta, kunnes sain työhuoneelleni toisen näkemyksen, jonka mukaan "noissa pahvilaatikoissa näkyy vanhojen teippien jälkiä ja muuta ..." Tämän mielipiteen rohkaisemana rohkenin vielä kerran maalaamaan itse laatikkoa, ja tulihan siitä elävöittyneempi. Mutta toisesta mielipiteestä, jonka mukaan maalaukseen ei tarvittaisi muuta kuin laatikko en ottanut neuvoa, vaan lähdin toteuttamaan näkemystä tai visiota, joka minulla tästä maalauksesta alun perin oli. Ideaa.
Pitäisi vain saada jalat näyttämään läpikuultavilta, siltä kuin ne olisivat liikkeessä ja "kaksoiskuvana". En tunne oikeaa valokuvaustermiä.
Sitten edellisestä kirjoituksesta silta tähän.
Kuvassa syntymäpäivävieraaksi hiukset letitettyinä ja laitettuina saapunut Maija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti