Jossakin havaittavassa tilanteessa se on kuin valmiina. Se on alkanut muodostua jo ennalta. Et voi koskaan tietää missä se on - tai mistä asioista se näyttää itsensä. Kun menet paikalle, sinut valtaa varmuus ja syvältä kumpuava innostus. Menet paikalle, ja asiat joille olet jo antanut merkityksiä, saavat uuden, tähän sopivan ilmiasun.
Sinun on tehtävä töitä sen eteen. Jotakin yksityiskohtaista asiaa, jonka pienuus tulee esiin myöhemmin suuruutena. Hienovivahteista. Viisaus joka kumpuaa viisaiden ihmisten tekoina. Erilaisuus jota ihmisten erilaisuus aiheuttaa näkökulmiin. Kuin joku olisi tehnyt sen valmiiksi tähän tilanteeseen sopivaksi.
Pienet teot merkitsevät yllättävän paljon. Huomioonottavampana kuin jos olisimme jättäneet tekemättä. Kauniimpana siihen. Silti ei luopuen; jotakin siinä pitäen.
Olin maalannut tätä aihetta kuohuvasta vedestä maaliskuussa. Kuukautta myöhemmin istuessani linja-autossa Kainuun ja Pohjois-Karjalan välillä talven aikana metsään keräytyneet lumet olivat alkaneet sulaa nopeasti muodostaen uusia uomia ja nopeasti virtaavia vesiä samalla lailla kuin näyssäni. Minä rakastan tätä maata.
Maalasin vielä uuden kokemukseni muutamalle pitkulaiselle maalauspohjalle myöhemmin.
P.S: Jos en päivitä tätä blogia enää, niin ensimmäisessä kirjoituksessani 10 ½ vuotta sitten mainitsemani stannaus-tekniikka oli sumraus, jota tarkoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti