Lähtökohtana on varmaan taiteilijan oma elämä, mutta koska toteutusratkaisut ovat installaatiomaisia, näille installaation luoville rakennelmille ja teknisille ratkaisuille alkaa väkisinkin etsiä vastaavuutta ajankohtaisista ilmiöistä ja reaalimaailman sosiaalisista konstruktioista.
On mökkimäisiä rakennelmia, pystytetty teltta kuin muistona jostain ja seksuaalikuvastoa esitettynä enemmän artefakteina kuin että ne veisivät tunnelman hekumallisuuteen. Lyhyen tutkimisen jälkeen katsojalle selviää näyttelyn avaavan seksuaalisuutta taiteilijan oman seksuaalisen suuntautumisen kautta. Videot - joita salissa pyörii rakennelmien ja kankaiden lomassa useita - antavat tästä selvimmät viitteet.
Silti tahtoisin nähdä näyttelyn myös vertauskuvallisena kulttuurin kuvauksena rakennuksineen ja videolla metsässä rymyävine ja pyörivine hahmoineen. Kun mukana rakennelmissa on kierrätyspuuta, spraymaalilla maalattuja pressuja ynnä muuta vanhaa kierrätysmateriaalia, väkisinkin ajatukset kääntyvät kulttuuriin Suomessa. Mutta ehkä jonkinlaisena vaihtoehtoisena rakentumana, jossa asiat eivät ole aivan samalla tavalla mutta muistuttavat riittävästi meidän maailmaamme, niin että lähdemme ottamaan selvää, mistä on kyse.
Salissa kiertely installaation keskellä on kyllä hieno kokemus. Se vie ajatukset nykyhetkestä johonkin minkä taiteilija haluaa tarjota hetkeksi. On mahdotonta paeta salissa taiteilijan seksuaalisen suuntautumisen esille tuontia, vaan se on kohdattava jollakin tavalla. Näyttely tarjoaa siihen jotakin, ja varmasti näyttely on siinä mielessä seksuaalivähemmistöjä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja purkava. Näyttelytilasta poistuttua jokin olemassaoleva käsitys on jo ehtinyt korvaantua jollakin syvällisemmin koetulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti