Lapsena paljon piirrelleenä lähdin Kuhmon keskustassa sijaitsevaan kansalaisopiston kuvataidekouluun, missä opin piirustustaitoa ja tekemään savitöitä. Lienen ollut yksi ahkerimmista oppilaista, sillä muistan joitakin kertoja talvisaikaan, jolloin kuljin matkan isoveljen kyydissä traktorilla ellei muita kyytejä ollut. Muita harrastuksia minulla ei ollut paitsi sarjakuvien lukeminen aina kun kirjastoauto kävi. Suosikkejani olivat eurooppalaiset sarjakuvat.
Myöhemmin innostuin myös joukkuepeleistä, ja piirtelin innokkaasti joukkueiden tunnuksia, peliasuja ja esimerkiksi koulutunneilla maalivahtien kasvosuojusten kuva-aiheita. Sählyjoukkueiden tunnuksia tein ja tietysti maalasin myös pari kasvosuojusta itse spray-maalilla.
Jatkoin vienankarjalaisen taiteilijan Vitali Dobrinin ohjaamassa nuorten taidepiirissä vielä 18-vuotiaaksi saakka. Ehdin kuitenkin päästä ylioppilaaksi ennen kuin lähdin opiskelemaan valitsemaani alaa graafista suunnittelua länsirannikolle Raaheen. Tuossa koulussa sainkin hyvät tietotaidot graafisen alan jutuista, mutta en löytänyt kuitenkaan töitä koulun jälkeen. Elävän mallin piirustuksen ja maalauskurssien johdosta kipinä taiteeseen on kuitenkin taas syttynyt, ja luinkin sitten paljon kirjoja taiteilijoiden elämistä ja taiteesta. Noihin aikoihin aloin muutoinkin harrastamaan lukemista yksinäisyyden vastapainoksi, ja huomasin sen kehittävän aivoja ja mielikuvitusta. Innostus jatkui niin pitkälle, että hain kuvataiteen opintoihin, jotka veivät Joensuuhun.
julkaisu on jatko-osa myöhemmin lisättävälle menneistä kertovasta tekstistä. Lisään ensimmäisen osan kunhan löydän sopivat valokuvat.
Opinnoissa oli paljon enemmän teoriaa kuin olisi uskonut, vaikkakin aloitin opiskeluni täysin vailla odotuksia ja oletuksia kuten melkein kaiken minkä olen aloittanut. Suuntautumisvaihtoehtoni maalaus oli alusta asti selvä, ja vasta näin jälkeenpäin voin todeta, että muistakin ilmaisumuodoista olisi voinut ja ehkä ehtinytkin oppia paljon.
Grafiikan menetelmistä ehdin syventyä perusopintoihin kuuluviin metalli-, puupiirros- ja monotypia-tekniikoihin. En ollut ennen tehnyt muuta kuin etsausta, jossa kuva piirretään suoraan lasilevylle levitetylle väriaineelle, joten paljon oli uutta omaksuttavaa. Taidegrafiikka on tietysti täysin oma taiteenlajinsa, mutta todennäköisesti olen saanut siitä paljon myös omaan maalaustyöskentelyyni etenkin suunnitelmallisen työskentelyjärjestyksen muodossa.
Kuvanveisto kehitti joitakin kolmiulotteiseen hahmottamiseen liittyviä vahvuuksia, joita voi tarvita maalauksessa. Savityö on konkreettisin esimerkki, koska se tapahtuu suoraan käsien välityksellä, mutta myös veistosmaisten elementtien käyttäminen niiden muokkaaminen pohdintaprosessein oli oivallista kuvittelu- ja hahmottamiskyvylle. Vaikuttavimpia kuvanveistotöitä, joita ehdin kuvanveistokurssien puitteissa tehdä oli pronssivalu ja metalliveistos.
Maalaus oli siis se asia, minkä vuoksi ylipäätään aloitin kuvataiteen opiskelun. Etenkin ensimmäinen vuosi opinnoissa oli vähän pettymys maalauskursseissa, mutta ilmeisesti tarkoitus oli opettaa perustaidot, jotka olin jo ehtinyt omaksua. Toisen vuoden kurssit olivat jo enemmän mieleeni, kun syvennyin kerrosmaalaustekniikkaan akryyliväreillä. Temperamaalaus oli minulle täysin uusi tekniikkana, ja nyt harmittaa lähinnä etten pysty sillä enemmän tekemään työtilan puutteen takia.
Öljyvärimaalaus oli minulle tuttu jo vuosien takaa maalattuani sillä 14-vuotiaasta saakka, ja mikään ihme ei ollutkaan, että sillä syntyi suurin osa maalauksistani opiskeluaikana. Maalauksen työpajoihin kuuluneen mallimaalauksen ohella maalasin joitakin maisemia kauniista Joensuun kaupungista. Pidin myös ensimmäisen varsinaisen näyttelyni galleria Harhassa 27-vuotiaana. Samoihin aikoihin liityin mainittua galleriaa pyörittävään taideyhdistys Harhaan ja sen toimintaan.
Erilaisten ajatusten jakaminen erilaisten ihmisten kanssa toi esiin jotain uutta ja tuoretta taiteessani. Toisenlaisten maalaustapojen ja täysin uusien ilmaisukeinojen kohtaaminen on virkistyttänyt omaa ajattelua niin gallerian vaihtuvien näyttelyiden kuin samassa porukassa pyörivien taiteilijoiden muodossa. Aivan samoin kuin kouluympäristössäkin toisten ideat ja aihevalinnat saivat itsessä jotain aikaan.
Kuvataiteilijan koulutuksen jälkeen mieleeni on jäänyt toteuttamiskelpoisia ideoita tulevaisuuteen ja ainakin niiden toteuttaminen käytännössä on helpompaa tai selvempää kuin ilman tätä täällä vietettyä aikaa olisi ollut. Kaiken tekemiseni pohjalla on kuitenkin maalaustaide, ja sille kuuluvaa paikkaa en voi arvostaa liian paljon.
käsitellyt koko pohjan samalla värisävyllä toivoen sen vaalentavan hieman mustaa pohjaa. En kuitenkaan halunnut peittää mustaa kokonaan, vaan yritin taas ohentaa maalia niin paljon kuin pystyin. Olen viime aikoina ollut kiinnostunut tällaisista kuulto-efekteistä. Väri alkoi kuitenkin valumaan paikoin, joten olin ohentanut liikaa.
