Eilen hain edelliset työt pois Galleria Harhasta (Kauppakatu 44 Joensuu) ja tänään sinne pystytettiin taideyhdistys Harhan yhteisnäyttely. Osallistun näyttelyyn kolmen pienen teoksen sarjalla, jossa olen tutkinut miten muodostamme kuvamme asioista näkemättä mitä muuta ne voisivat kertoa. Olen nimennyt työt kauhugenrestä tutuilla tilanteilla.
torstai 1. joulukuuta 2011
Näyttelykävijän silmin?
Eilen hain edelliset työt pois Galleria Harhasta (Kauppakatu 44 Joensuu) ja tänään sinne pystytettiin taideyhdistys Harhan yhteisnäyttely. Osallistun näyttelyyn kolmen pienen teoksen sarjalla, jossa olen tutkinut miten muodostamme kuvamme asioista näkemättä mitä muuta ne voisivat kertoa. Olen nimennyt työt kauhugenrestä tutuilla tilanteilla.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Tänään alkaa uusi näyttely
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Katsaus kohtauspaikkaan
maanantai 17. lokakuuta 2011
Cool emotion pictures made with plastic paint
maanantai 3. lokakuuta 2011
Painajainen viime syksyltä
tiistai 23. elokuuta 2011
Muistelua menneistä, osa 1

Lapsena paljon piirrelleenä lähdin Kuhmon keskustassa sijaitsevaan kansalaisopiston kuvataidekouluun, missä opin piirustustaitoa ja tekemään savitöitä. Lienen ollut yksi ahkerimmista oppilaista, sillä muistan joitakin kertoja talvisaikaan, jolloin kuljin matkan isoveljen kyydissä traktorilla ellei muita kyytejä ollut. Muita harrastuksia minulla ei ollut paitsi sarjakuvien lukeminen aina kun kirjastoauto kävi. Suosikkejani olivat eurooppalaiset sarjakuvat.
Myöhemmin innostuin myös joukkuepeleistä, ja piirtelin innokkaasti joukkueiden tunnuksia, peliasuja ja esimerkiksi koulutunneilla maalivahtien kasvosuojusten kuva-aiheita. Sählyjoukkueiden tunnuksia tein ja tietysti maalasin myös pari kasvosuojusta itse spray-maalilla.
Jatkoin vienankarjalaisen taiteilijan Vitali Dobrinin ohjaamassa nuorten taidepiirissä vielä 18-vuotiaaksi saakka. Ehdin kuitenkin päästä ylioppilaaksi ennen kuin lähdin opiskelemaan valitsemaani alaa graafista suunnittelua länsirannikolle Raaheen. Tuossa koulussa sainkin hyvät tietotaidot graafisen alan jutuista, mutta en löytänyt kuitenkaan töitä koulun jälkeen. Elävän mallin piirustuksen ja maalauskurssien johdosta kipinä taiteeseen on kuitenkin taas syttynyt, ja luinkin sitten paljon kirjoja taiteilijoiden elämistä ja taiteesta. Noihin aikoihin aloin muutoinkin harrastamaan lukemista yksinäisyyden vastapainoksi, ja huomasin sen kehittävän aivoja ja mielikuvitusta. Innostus jatkui niin pitkälle, että hain kuvataiteen opintoihin, jotka veivät Joensuuhun.
perjantai 5. elokuuta 2011
Kuvataiteen opinnot Joensuussa
julkaisu on jatko-osa myöhemmin lisättävälle menneistä kertovasta tekstistä. Lisään ensimmäisen osan kunhan löydän sopivat valokuvat.
Opinnoissa oli paljon enemmän teoriaa kuin olisi uskonut, vaikkakin aloitin opiskeluni täysin vailla odotuksia ja oletuksia kuten melkein kaiken minkä olen aloittanut. Suuntautumisvaihtoehtoni maalaus oli alusta asti selvä, ja vasta näin jälkeenpäin voin todeta, että muistakin ilmaisumuodoista olisi voinut ja ehkä ehtinytkin oppia paljon.
Grafiikan menetelmistä ehdin syventyä perusopintoihin kuuluviin metalli-, puupiirros- ja monotypia-tekniikoihin. En ollut ennen tehnyt muuta kuin etsausta, jossa kuva piirretään suoraan lasilevylle levitetylle väriaineelle, joten paljon oli uutta omaksuttavaa. Taidegrafiikka on tietysti täysin oma taiteenlajinsa, mutta todennäköisesti olen saanut siitä paljon myös omaan maalaustyöskentelyyni etenkin suunnitelmallisen työskentelyjärjestyksen muodossa.
Kuvanveisto kehitti joitakin kolmiulotteiseen hahmottamiseen liittyviä vahvuuksia, joita voi tarvita maalauksessa. Savityö on konkreettisin esimerkki, koska se tapahtuu suoraan käsien välityksellä, mutta myös veistosmaisten elementtien käyttäminen niiden muokkaaminen pohdintaprosessein oli oivallista kuvittelu- ja hahmottamiskyvylle. Vaikuttavimpia kuvanveistotöitä, joita ehdin kuvanveistokurssien puitteissa tehdä oli pronssivalu ja metalliveistos.
Maalaus oli siis se asia, minkä vuoksi ylipäätään aloitin kuvataiteen opiskelun. Etenkin ensimmäinen vuosi opinnoissa oli vähän pettymys maalauskursseissa, mutta ilmeisesti tarkoitus oli opettaa perustaidot, jotka olin jo ehtinyt omaksua. Toisen vuoden kurssit olivat jo enemmän mieleeni, kun syvennyin kerrosmaalaustekniikkaan akryyliväreillä. Temperamaalaus oli minulle täysin uusi tekniikkana, ja nyt harmittaa lähinnä etten pysty sillä enemmän tekemään työtilan puutteen takia.
Öljyvärimaalaus oli minulle tuttu jo vuosien takaa maalattuani sillä 14-vuotiaasta saakka, ja mikään ihme ei ollutkaan, että sillä syntyi suurin osa maalauksistani opiskeluaikana. Maalauksen työpajoihin kuuluneen mallimaalauksen ohella maalasin joitakin maisemia kauniista Joensuun kaupungista. Pidin myös ensimmäisen varsinaisen näyttelyni galleria Harhassa 27-vuotiaana. Samoihin aikoihin liityin mainittua galleriaa pyörittävään taideyhdistys Harhaan ja sen toimintaan.
Erilaisten ajatusten jakaminen erilaisten ihmisten kanssa toi esiin jotain uutta ja tuoretta taiteessani. Toisenlaisten maalaustapojen ja täysin uusien ilmaisukeinojen kohtaaminen on virkistyttänyt omaa ajattelua niin gallerian vaihtuvien näyttelyiden kuin samassa porukassa pyörivien taiteilijoiden muodossa. Aivan samoin kuin kouluympäristössäkin toisten ideat ja aihevalinnat saivat itsessä jotain aikaan.
Kuvataiteilijan koulutuksen jälkeen mieleeni on jäänyt toteuttamiskelpoisia ideoita tulevaisuuteen ja ainakin niiden toteuttaminen käytännössä on helpompaa tai selvempää kuin ilman tätä täällä vietettyä aikaa olisi ollut. Kaiken tekemiseni pohjalla on kuitenkin maalaustaide, ja sille kuuluvaa paikkaa en voi arvostaa liian paljon.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Tilanteen katsaus
Viime kerrasta ei taida olla niin aikaa, mutta pakko saada kirjoitettua tänne enemmän kuin edellisvuonna. Oikeanpuolisimmassa taulussa näkyy, mitä yritin viime syksynä. Tai ei se siinä paljoa voi näkyä, kun tällä kertaa otin erilaisen otteen kuin viimeksi. Yritin silloin samaa kuin tänä keväänä, joten jatkumoa on nähtävillä siinä suhteessa. Nyt vain TÄYTIN pohjan maalilla, kun edelliskerralla yritin kenties olla hienovaraisempi. Haastattelussa, joka minusta tehtiin, totesin etten ole kiinnostunut palettiveitsitekniikasta. Jostain kumman syystä kokeilin sitä kuitenkin tähän tauluun melkein heti haastattelussa sen ääneen sanottuani. Haastattelu on luettavissa täältä:
http://issuu.com/jooei/docs/jooei4
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Tästäkin työskentelystä löytyi tavoitteita
Tällä kertaa näytän ottaneen työskentelyyn otteen, jossa ohennetaan väriä reilusti. Kuultotyöskentelyä. Taisin mainitakin edellisessä blogi-merkinnässä niin, mutta en tiennyt että se tulee ulottumaan muihinkin töihin. Kerron ehkä noista muista töistä seuraavassa kirjoituksessa lisää, mutta joka tapauksessa ne ja näiden kuvissa olevien maalausten edelliset työvaiheet ovat toimineet ilman etukäteis-suunnitelmaani harjoituksena tätä viimeistä vaihetta varten. Lähinnä tarkoitan tuota pahvilaatikkoa. Se näytti jo omissa silmissäni valmiilta, kunnes sain työhuoneelleni toisen näkemyksen, jonka mukaan "noissa pahvilaatikoissa näkyy vanhojen teippien jälkiä ja muuta ..." Tämän mielipiteen rohkaisemana rohkenin vielä kerran maalaamaan itse laatikkoa, ja tulihan siitä elävöittyneempi. Mutta toisesta mielipiteestä, jonka mukaan maalaukseen ei tarvittaisi muuta kuin laatikko en ottanut neuvoa, vaan lähdin toteuttamaan näkemystä tai visiota, joka minulla tästä maalauksesta alun perin oli. Ideaa.
Pitäisi vain saada jalat näyttämään läpikuultavilta, siltä kuin ne olisivat liikkeessä ja "kaksoiskuvana". En tunne oikeaa valokuvaustermiä.
Sitten edellisestä kirjoituksesta silta tähän.
Kuvassa syntymäpäivävieraaksi hiukset letitettyinä ja laitettuina saapunut Maija.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Muotokuva, jonka motiivi muuttui
Keksin pohjalle kuitenkin muuta käyttöä. Maalauspohja oli alkujaan vedellä ohennetulla temperapigmentillä kauttaaltaan sävytetty valmistettuani sen lähes päivälleen tasan vuosi sitten. Sävyltään ruskeahkon guassipinnan peitin viime syksynä mustalla öljyvärillä. Yritin ohentaa öljyväriä niin paljon kuin pystyin ilman valumis-efektiä, mutta maaliaineesta tuli silti liian paksua sen peittäessä koko aiemman sävyn. Löydettyäni uuden kuva-aiheen lapsuuteni valokuvista tiesin pohjan olevan liian musta, joten aloin vaalentamaan sitä ensimmäisessä kuvassa näkyvällä sävyllä.
Tekniikan vaikeudesta päättelin, etten ehkä olisi onnistunut toteuttamaan alkuperäistä ideaa. Tässä mielessä hyvä, että taulun toteuttaminen kaatui muihin asioihin kuin minuun, jotten pettynyt turhaan.
Viimeisessä kuvassa näkyy tähän tauluun valitsemani kuva-aihe jo suurpiirteisesti luonnosteltuna, koska en malttanut olla käsittelemättä vielä märkää maalia luonnostelun osana.