Jokaisella on oikeus olla mitä tahansa mieltä, ja jopa vaatia taiteelta ja taideteokselta tiettyjä piirteitä, jotka sopivat yhteiskunnan rakenteisiin. Minulle se sopii, mutta taide laajassa merkityksessään ei välttämättä seuraa näitä vaatimuksia.
Esimerkiksi, kun menen taidenäyttelyyn, siellä on jotakin, mitä en täysin ymmärrä, jonka motiivi on minulle mysteeri ja jonka sisältö voi viedä johonkin - ihan mihin tahansa. Ainakaan minulle ei tule sellaista kokemusta kuin minun pitäisi tuntea jotakin. Se voi näyttää turhalta ja ehkäpä teoksella ei olekaan mitään tarkoitusta. Taiteilijastakin voidaan olla ihan mitä tahansa mieltä - kuitenkin teos on pääasia, mitä tahansa se saakin aikaan.
Minusta on hyvä, että on sellaistakin ajattelua, joka ei lähtökohtaisesti palvele mitään etua tai ole rajoittunut niiden määritelmien sisään, mitä pitää saada aikaan.
1 kommentti:
minun mielestäni taide ei tulisi olla niinkään ajattelua vaan tuntemista, kokemista, prosessia. Niin tekijän kuin kokijan.
Olipa kyse mistä taidemuodosta tahansa.
Taide on mystistä ja se koskettaa ihmisen sielua. Ei sielulla ole sanoja tai ajattelua. Taide lisää hyvinvointia ja on yksi ihmisyyden mitta. Ihmiset ovat tanssineet, laulaneet ja maalanneet ennen kuin aivojen toiminta ja/tai ihmisten yhteistyö on kehittynyt puhe- saatika kirjoitustasolle.
Lähetä kommentti